Tasavallan presidentin vaalitapa oli 1919 - 1987 välillinen. Yleisellä vaalilla valittiin ensin 300 (301 vaalissa 1982 ja 1988) valitsijamiestä, jotka sitten valitsivat presidentin olematta sidottuja presidenttiehdokkaiksi ilmoittautuneisiin henkilöihin. Lainsäädäntö ei edes maininnut presidettiehdokkaita, joista ei ollut mitään säädöksiä. Valitsijamiehet valitsivat presidentin 1925, 1931, 1937, 1940, 1943, 1950, 1956, 1962, 1968, 1978, 1982 ja 1988. Vuonna 1987 säädettiin uusi kaksivaiheinen vaalitapa, jota sovellettiin vain vaalissa 1988. Ensimmäisessä vaiheessa suoritettiin välitön kansanvaali virallisesti asetettujen ehdokkaiden välillä ja valittiin samalla 301 valitsijamiestä valitsemaan presidentti siinä tapauksessa, että kukaan ehdokkaista ei suorassa kansanvaalissa saisi yli puolta annetuista äänistä (50%+1 ääni). Presidentti Koivisto ei 1988 saanut suoraan valintaan riittävää äänimäärää, joten valinta jäi valitsijamiehille. Nykyinen vaalitapa tuli voimaan 1991 ja sitä sovellettiin ensimmäisen kerran 1994 vaalissa. Vuonna 1937 valitut valitsijamiehet valitsivat presidentin kolmasti: vaaleissa 1937, 1940 ja 1943. Poikkeuksellissa oloissa 1940 ja 1943 katsottiin, että valitsijamiesvaaleja ei voitu järjestää.
Presidentin valintatilanne on ollut poikkeuksellinen 1919, 1940, 1943, 1944, 1946, 1973 ja 1982. Eduskunta valitsi suoraan Suomen ensimmäisen presidentin K.J. Ståhlbergin 1919 hallitusmuodon voimaantulosäännöksen nojalla; sääti 1944 poikkeuslailla marsalkka Mannerheimin presidentiksi kuuden vuoden toimikaudeksi presidentti Risto Rytin erottua kesken toimikauttaan; sääti 1946 poikkeuslain, jolla eduskunta valtuutettiin valitsemaan presidentti tehtävästä eronneen Mannerheimin toimikauden loppuajaksi (1.3.1950 saakka)ja valitsi sitten presidentiksi pääministeri J.K. Paasikiven; ja sääti 1973 poikkeuslain, jolla presidentti Urho Kekkosen toimikautta jatkettiin neljällä vuodella (1.3.1978 saakka).
Vuoden 1940 ja 1943 valinnat olivat poikkeuksellisia siksi, että vaalin suorittivat vuonna 1937 valitut valitsijamiehet. Presidentti Kyösti Kallion eron johdosta 1940 uuden presidentin valinta oli myös ennenaikainen ja tapahtui Kallion jäljellä olevaksi toimikaudeksi eikä täydeksi kuuden vuoden toimikaudeksi. Myös 1944, 1946 ja 1982 valinnat olivat ennenaikaisia istuvan pressidentin erottua kesken toimikauttaan.
Hallitusmuodon mukaan ylin toimeenpanovalta on uskottu tasavallan presidentille, mutta sen ohessa on valtion yleistä hallitusta varten valtioneuvosto, johon kuuluu pääministeri ja tarvittava määrä ministereitä. Tämä periaate heijastuu hallitusmuodon muissa, presidentin tehtäviä ja valtaoikeuksia koskevissa säännöksissä: lainsäädäntö-, asetus- ja nimitysvallan käyttö jne. Hallitusmuotoon aikaa myöten tehdyillä muutoksilla presidentin valtaoikeuksia on rajoitettu, supistettu tai poistettu. Toimeenpanovallan käytön piiriin kuuluvien asioiden määrä on kasvanut voimakkaasti hallitusmuodon säätämisajankohdan tilanteeseen verrattuna ja ylimmän toimeenpanovallan painopiste on siirtynyt enemmän valtioneuvoston suuntaan. Suomen EU-jäsenyys on osaltaan vienyt kehitystä samaan suuntaan
Tasavallan presidentti voi pääministerin perustellusta aloitteesta ja kuultuaan eduskunnan puhemiestä ja eduskuntaryhmiä hajottaa eduskunnan määräämällä uudet kansanedustajain vaalit toimitettaviksi. Uusi eduskunta valitaan normaaliksi neljän vuoden vaalikaudeksi eikä esim. hajotetun eduskunnan vaalikaudesta jäljellä olevaksi ajaksi. Eduskunta voi itse päättää, milloin se lopettaa istuntonsa ennen vaaleja. Vuosina 1919 - 1991 presidentin hajotusoikeudella ei ollut mitään rajoituksia: presidentillä oli oikeus, jos hän havaitsi sen tarpeelliseksi, määrätä uudet vaalit toimitettaviksi. Eduskunta on hajotettu ja ennenaikaiset kansanedustajien vaalit toimitettu seitsemän kertaa: 1924 (Ståhlberg); 1929 ja 1930 (Relander); 1953 (Paasikivi); 1961, 1971 ja 1975 (Kekkonen).
Pääministeri ja muut ministerit (valtioneuvoston jäsenet) muodostavat valtioneuvoston, jota tavanomaisesti kutsutaan myös hallitukseksi tai ministeristöksi. Valtioneuvoston jäsenten tulee olla rehellisiksi ja taitaviksi tunnettuja Suomen kansalaisia ja nauttia eduskunnan luottamusta. Vaatimus syntyperäisestä Suomen kansalaisuudesta poistettiin 1991.
Eduskuntavaalien jälkeen tai hallituksen muutoin erottua käydään hallitusneuvottelut. Tasavallan presidentti keskustelee ensin eduskunnan puhemiehen ja eduskuntaryhmien edustajien kanssa siitä, millainen hallitus olisi muodostettava. Tämän jälkeen presidentti nimeää hallituksen muodostajan, jonka johtamissa neuvotteluissa eduskunnassa enemmistön omaavat puolueet sopivat yhteisen hallituksen muodostamisesta, hallituksen ohjelmasta ja ministeripaikkojen jaosta. Hallitukseen tulevien puolueiden eduskuntaryhmät ilmoittavat presidentille kantansa hallituksen kokoonpanosta. Tämän jälkeen pidetään presidentin esittely, jossa presidentti ensin vapauttaa edellisen hallituksen tehtävistään ja sitten välittömästi nimittää uuden hallituksen jäsenet tehtäviinsä.
Presidentti voi vapauttaa koko ministeristön tehtävistään pääministerin esitettyä hallituksen eronpyynnön tai yksittäisen ministerin tämän omasta pyynnöstä tai pääministerin aloitteesta. Hallitus pyytää eroa aina eduskuntavaalien jälkeen. Muuna ajankohtana eronpyyntö voi johtua eduskunnan ilmaisemasta epäluottamuksesta tai hallitusyhteistyön jatkumisedellytysten päättymisestä. Parlamentaarinen enemmistöhallitus on Suomessa aina edellyttänyt useamman puolueen hallitusyhteistyötä, koska millään puolueella ei ole yksinään ollut enemmistöä eduskunnassa (yli sataa kansanedustajaa 200:sta).
Presidentin tulee vapauttaa hallitus tai yksittäinen ministeri tehtävistään ilman eronpyyntöäkin eduskunnan ilmaistua, ettei hallitus tai asianomainen ministeri nauti eduskunnan luottamusta.
Tasavallan presidentti määrää Suomen suhteista ulkovaltoihin ja toiminnasta kansainvälisissä järjestöissä tai neuvotteluissa. Kansainväliset sopimukset, jotka vaikuttavat lainsäädäntöön tai aiheuttavat valtiolle kustannuksia tai muutoin vaativat eduskunnan suostumusta, edellyttävät myös eduskunnan hyväksymistä. EU-jäsenyyden oloissa eduskunta osallistuu yhteisöasioissa tehtävien päätösten kansalliseen valmisteluun, josta vastaa valtioneuvosto.
Presidentti päättää Suomen ulkopoliittisesta toimintalinjasta, aloitteista ja Suomen edustajien toimintaohjeista kaikissa periaatteellisesti tai muuten merkittävissä kysymyksissä; valtioiden tunnustamisesta; diplomaattisuhteiden solmimisesta tai katkaisemisesta; diplomaattisista edustustoista; kansainvälisiin järjestöihin liittymisestä tai niistä eroamisesta; valtuuskunnista kansainvälisiin neuvotteluihin; sekä kansainvälisten sopimusten allekirjoittamisesta, ratifioinnista ja voimaansaattamisesta. Presidentti nimittää tai määrää tehtävään ulkoasiainhallinnon korkeimmat virkamiehet ja Suomen diplomaattisten edustustojen päälliköt (suurlähettiläät). Presidentti ottaa vastaan Suomeen nimitettyjen (akkreditoitujen) toisten valtioiden tai kansainvälisten järjestöjen diplomaattisten edustajien valtuuskirjeet.
Tasavallan presidentti käyttää lainsäädäntövaltaa yhdessä eduskunnan kanssa. Molemmat voivat esittää uuden lain, myös perustuslain, säätämistä tai voimassa olevan lain muuttamista tai kumoamista. Presidentti käyttää aloiteoikeuttaan antamalla eduskunnalle hallituksen esityksiä (HE) lakiehdotuksineen. Eduskunnassa jokainen kansanedustaja voi tehdä lakialoitteen yksin tai yhdessä useamman kansanedustajan kanssa. Presidentti voi myös peruuttaa HE:n, jonka käsittely eduskunnassa on kesken. Eduskunta käsittelee HE:n tai lakialoitteen ja päättää ehdotuksen lopullisesta sisällöstä. Presidentin on vahvistettava allekirjoituksellaan ja hyväksyttävä lakina julkaistavaksi eduskunnan hyväksymä laki, jotta se tulisi voimaan ja noudatettavaksi. Presidentti ei voi muuttaa vahvistettavaa lakia, mutta hän voi palauttaa sen eduskuntaan uudelleen käsiteltäväksi, jolloin lain voimaantulo lykkääntyy. Jos eduskunta seuraavilla valtiopäivillä uudelleen hyväksyy palautetun lain, se tulee voimaan ilman presidentin vahvistusta. Muutoin palautettu laki raukeaa eli se ei tule sovellettavaksi. Ennen 1987 presidentin vahvistuskielto lykkäsi lain käsittelyn seuraavien kansanedustajien vaalien jälkeisille valtiopäiville.
Presidentin antamat HE:t valmistelee ja esittelee presidentille eduskunnalle antamista varten asianomainen ministeriö ja ministeri. Ennen presidentin esittelyä valtioneuvosto (hallitus) yleisistunnossaan hyväksyy osaltaan HE:n. HE:n peruuttamiset ja eduskunnan hyväksymien lakien vahvistaminen esitellään samalla tavalla. Lainsäädäntöasioissa presidentti ei ole sidottu valtioneuvoston kantaan, mutta käytännössä presidentin ratkaisut on tehty pääsääntöisesti valtioneuvoston päätösesitysten mukaisesti.
Tasavallan presidentin kanslia ei hoida lainsäädäntöasiain valmisteluun, esittelyyn tai vahvistamiseen liittyviä tehtäviä eikä siten voi vastata niitä koskeviin tiedusteluihin. Tiedustelut tulee osoittaa asianomaiselle ministeriölle tai, ellei se ole tiedossa, valtioneuvoston tiedotusyksikölle.
Valtioneuvostolla on oma kotisivu, josta saa tietoja hallituksesta ja sen toiminnasta. Osoite on: http://www.vn.fi.
Evankelis-luterilaisen kirkon järjestysmuotoa ja muita kirkollisia asioita koskeva lainsäädäntö (kirkkolait) on erityistapaus. Kirkolliskokouksella on yksinomainen aloiteoikeus kirkkolain säätämisessä. Presidentti, hallitus tai eduskunta eivät voi muuttaa kirkolliskokouksen esitystä, vaan se on sellaisenaan joko hyväksyttävä tai hylättävä. 1.1.1994 alkaen ns. hengelliset asiat päätetään kirkon omissa elimissä eikä niistä enää säädetä kirkkolailla. Kirkon hallinnosta ja toiminnasta säädetään tarkemmin kirkolliskokouksen hyväksymässä kirkkojärjestyksessä.
Tasavallan presidentti voi asetuksella antaa oikeusohjeita, ellei asia kuulu lainsäädännön alaan, hallinnollisista asioista, lakien soveltamisesta, valtion omaisuuden hoidosta, viranomaisten järjestysmuodosta ja toiminnasta, valtioneuvoston järjestysmuodosta ja ministeriöiden työnjaosta sekä lakiin sisältyvän valtuutuksen puitteissa. Asetukset valmistelee ja esittelee asianomainen ministeriö ja ministeri.
Tasavallan presidentin kanslia ei hoida asetusten valmisteluun ja esittelyyn liittyviä tehtäviä eikä siten voi vastata niitä koskeviin tiedusteluihin. Tiedustelut tulee osoittaa asianomaiselle ministeriölle tai, ellei se ole tiedossa, valtioneuvoston tiedotusyksikölle.
Valtioneuvostolla on oma kotisivu, josta saa tietoja hallituksesta ja sen toiminnasta. Osoite on: http://www.vn.fi.
Tasavallan presidentti nimittää sekä voi irtisanoa, kun siihen on syytä: presidentin kanslian kansliapäällikön ja esittelijät; oikeuskanslerin ja apulaisoikeuskanslerin; ministeriön valtiosihteerin, kansliapäällikön ja osastopäällikön; ulkoasiainministeriön valtiosihteerin, alivaltiosihteerin ja ulkoasiainneuvoksen ja vastaavat virkamiehet; keskusvirastojen päälliköt; Suomen Pankin pääjohtajan ja muut johtokunnan jäsenet; maaherrat; sekä puolustusvoimien ja rajavartiolaitoksen upseerit.
Tasavallan presidentti nimittää lisäksi: Suomen evankelis-luterilaisen ja ortodoksisen kirkon arkkipiispan ja piispat; korkeimman oikeuden ja korkeimman hallinto-oikeuden presidentit ja jäsenet; hovioikeuksien presidentit ja jäsenet; sekä yliopiston kanslerin ja professorit.
Presidentti päättää nimityksistä presidentin esittelyssä valtioneuvoston virkaehdotuksen tai virkaesityksen perusteella. Virkaehdotuksen perusteella presidentti nimittää jonkun kolmesta nimetystä ehdokkaasta. Virkaesityksestä päätettävässä nimityksessä presidentti voi nimittää joko nimetyn ehdokkaan tai muun virkakelpoisen henkilön, joka suostuu ottamaan viran vastaan.
Tasavallan presidentin kanslia ei hoida virkanimitysten valmisteluun tai esittelyyn liittyviä tehtäviä eikä siten voi vastata niitä koskeviin tiedusteluihin. Tiedustelut tulee osoittaa asianomaiselle ministeriölle tai, ellei se ole tiedossa, valtioneuvoston tiedotusyksikölle.
Valtioneuvostolla on oma kotisivu, josta saa tietoja hallituksesta ja sen toiminnasta. Osoite on: http://www.vn.fi.
Tasavallan presidentti on puolustusvoimien ylipäällikkö, mutta sodan aikana presidentti voi luovuttaa tehtävän toiselle. Vuosina 1939-1944 puolustusvoimien ylipäällikkyys oli siirrettynä marsalkka C-G E Mannerheimille, joka toimi sen jälkeen tasavallan presidenttinä 1944 - 1946. Ylipäällikkyyden luovuttaminen sodan aikana on poikkeus siitä säännöstä, että presidentti ei voi siirtää tehtäviään muiden hoidettavaksi.
Presidentti päättää sotilasasioista puolustusvoimain komentajan esittelystä ns. kabinettiesittelyssä valtioneuvoston ulkopuolella. Kabinettiesittelyssä ratkaistaan everstien ja alempien upseerien nimitys- ja tehtävään määräämisasiat, mutta kenraalien nimitys- ja tehtävään määräämisasiat presidentti päättää puolustusministerin esittelystä valtioneuvostossa. Rajavartiolaitoksen osalta everstien ja alempien upseerien nimitys- ja tehtävään määräämisasiat ratkaistaan sisäasiainministerin kabinettiesittelyssä valtioneuvoston ulkopuolella.
Vuoden 1930 sotatilalain mukaan presidentti päätti sotatilan julistamisesta ja sen lakkaamisesta (Suomi oli lain mukaisessa sotatilassa 30.11.1939 26.9.1947). Sotatilalain aikana presidentti saattoi asetuksella päättää mm: tiedotusvälineiden sensuurista; viestinnän valvonnasta; kokous-, liikkumis ja oleskeluvapauden rajoituksista; ja yleisestä työvelvollisuudesta. Presidentti saattoi asetuksella antaa valtioneuvostolle taloudelliset säännöstelyvaltuudet poikkeuksellisissa oloissa väestön toimeentulon ja maan talouselämän turvaamisesta poikkeuksellisissa oloissa annetun lain nojalla.
Poikkeuksellisten olojen valtuuslait eli valmiuslainsäädäntö uudistettiin 1.9.1991 alkaen, jolloin tulivat voimaan valmiuslaki (1080/91) ja puolustustilalaki (1083/91).
Valmiuslain tarkoituksena on poikkeusoloissa turvata väestön toimeentulo ja maan talouselämä; ylläpitää oikeusjärjestystä ja kansalaisten perusoikeuksia; sekä turvata valtakunnan alueellinen koskemattomuus ja itsenäisyys. Puolustustilan aikana sovelletaan valmiuslakia vain siltä osin kuin puolustustilalaissa ei sodan varalta ole toisin säädetty. Poikkeusolojen vallitessa presidentti voi asetuksella oikeuttaa valtioneuvoston käyttämään poikkeusvaltuuksia enintään vuoden ajaksi kerrallaan. Asetus on saatettava eduskunnan hyväksyttäväksi.
Puolustustilalain mukaan valtiollisen itsenäisyyden turvaamiseksi ja oikeusjärjestyksen ylläpitämiseksi voidaan valtakunnan puolustusta tehostaa ja sen turvallisuutta lujittaa hallitusmuodon 16 a §:ssä tarkoitetuissa poikkeuksellisissa oloissa (Suomeen kohdistuva aseellinen hyökkäys tai vakavuudeltaan aseelliseen hyökkäykseen rinnastettava, kansakuntaa uhkaava poikkeustilanne) saattamalla voimaan puolustustila, jos valmiuslaissa säädetyt toimivaltuudet eivät siihen riitä (toissijaisuus valmiuslakiin verrattuna). Presidentti saattaa puolustustilan voimaan asetuksella ensin enintään kolmeksi kuukaudeksi. Puolustustilaa voidaan tarvittaessa jatkaa enintään vuoden ajaksi kerrallaan. Puolustustila voidaan saattaa voimaan myös alueellisesti rajoitettuna. Asetus on saatettava eduskunnan hyväksyttäväksi