LAKIMIESUUTISTEN HAASTATTELU 13.10.1995

1

Miten näette tasavallan presidentin nykyiset valtaoikeudet ja niiden mahdolliset kehittämistarpeet?

- Olen vakuuttunut, että kansalaisten selkeä enemmistö on nykyisen kaltaisen keskeisten valtioelinten - eduskunta, hallitus, tasavallan presidentti - vastuunjakoa ja valtaoikeuksia koskevan tasapainon kannalla. Parlamentarismiamme voidaan kehittää tältä pohjalta, kansalaisia kuulemalla. Kysymys on edustuksellisesta demokratiasta, jota on viime vuosina kehitetty niin, että kansalaisten suoraa asioihin vaikuttamista on harkitusti pyritty vahvistamaan. Tämän mukaisesti kansalaisen päätettäväksi - tai sanoisinko heidän neuvoaan kysyttiin, kun oli ratkaistavana maamme jäsenyys Euroopan unionissa. Presidentin valinta suoralla kansanvaalilla merkitsi myös askelta kansalaisten suoran vaikuttamisen parantamiseksi.

- Olen pitänyt tärkeänä, että ei synny epäselvyyttä siitä, kuka viime kädessä vastaa maamme harjoittamasta ulko- ja turvallisuuspolitiikasta. Nykyisen kaltaisessa kansainvälisessä ympäristössä kansainvälisiä suhteita hoidetaan kuitenkin monitasoisesti ja niin, että valtioneuvostolla on myös vahvistunut asema ulko- ja turvallisuuspolitiikan toteuttamisessa. Valmistelu on tähänkin saaka keskittynyt ulkoministeriöön. Avainasemassa on valtioelimien yhteistyö. Asioiden hoitamisen tavassa voi olla joustavuutta, ja pitääkin olla, mutta nämä periaatteet kestävät. Tasavallan presidentin asema valtionpäämiehenä, hallitusten ja korkeimpien virkamiesten nimittäjänä takaa myös sen, että hän voi - itsestään riippuen - luoda asemansa laajemmassakin mielessä. Osaltani toteutan näitä tehtäviä tavalla, jolla pyrin tukemaan parlamentarismia ja kansalaisten kaikkinaisen hyvinvoinnin edistämistä. Asettamani Pekkasen työllisyystyöryhmä ja vaikkapa yhteydenpito kansalaisiin ovat esimerkkeinä näiden tehtävien hoidosta.

2

Kuinka laaja virkamiesten nimitysoikeus tasavallan presidentillä tulee olla?

- Presidentin tulee nimittää ylimmät virkamiehet kuten maaherrat, kansliapäälliköt ja pääjohtajat. Ulkoasiainhallinnossa jonkin verran laajempi nimitysoikeus on perusteltu ottaen huomioon presidentin ulkopoliittiset valtaoikeudet ja kansainvälisen käytännön (edustustojen päälliköt). Laajin presidentin nimitysoikeus tulisi olla niiden virkamiesten osalta, joiden riippumattomuus ja politisoitumisen välttäminen on erityisen tähdellistä kuten oikeuskansleri, tuomarit ja upseerit. Piispojen nimitysoikeus on viime kädessä kirkkojen itsensä harkittava asia, mutta sopii mielestäni presidentille. Yliopistollisten nimitysten arviointi on hankalinta. Jos yliopistoille asetetaan tulostavoitteita, on kohtuullista, että tuloksesta vastaavat voivat valita sen tekijät.

- Presidentin nimitysoikeuden tärkeimpänä perusteena näen sen varmistamisen, että nimitykset tapahtuvat pätevyyden eikä sopivuuden pohjalta.

3

Mielipiteenne tasavallan presidentin armahdusoikeudesta?

- Armahdus on yleismaailmallinen ja ilmeisesti tarpeellinen. Suomessa armahdusvalta on aina kuulunut presidentille. Tämä on luonnollinen ratkaisu. Armahdusvaltaa on käytettävä harkiten eikä se saa muodostua ylimääräiseksi tuomiovallan käytöksi. Henkilökohtaisesti suhtaudun torjuvasti talous-, väkivalta- ja huumausainerikoksista tuomittujen armahtamiseen ja pidän yhdenmukaista kohtelua armahdusasioissa tärkeänä.

4

Onko korkeimpien valtioelinten välillä toimivaltajännitteitä?

- Ylimpien valtioelinten kokonaisuus on eräänlainen tasapainojärjestelmä. Järjestelmän toimivuus edellyttää sekä hyvää yhteistoimintaa että tiettyä perusjännitettä valtioelinten välillä. Koneisto on mielestäni nyt hyvin säädetty ja toimiva: yhteistyö toimii ja jännitettä on sopivasti. Itse olen korostanut valmiuttani yhteistoimintaan eduskunnan ja hallituksen kanssa.

- Euroopan unionin jäsenyys merkitsi haastetta valtioelinten tasapainon kannalta. Oli ymmärrettävää, että niiden piirissä tehtiin uudenlaisia tilannearvioita. On myös ymmärrettävää, että niiden välillä tulee aina vallitsemaan jännitteitä. Valtioelimemme toimivat tätä nykyä varsin hyvässä yhteistyössä, samalla toisiaan tarkkaillen ja toistensa vastuita kunnioittaen. Kaikki valtioelimet ovat myös samanlaisten haasteiden edessä. Ohjaavatko päätöksentekoa media - vai markkinavoimat, tai muut ei-parlamentaariset voimat, vai kansalaisvoimat, kuten demokratiaan kuuluu. Valtioelimillä on yhteinen intressi kehittää suomalaista demokratiaa niin, että kansalaiset luottavat siihen, äänestävät vaaleissa ja asettavat ehdolle parhaita edustajiaan. On kehitettävä kansanvallan sisäistä työnjakoa. Kuten totesin taannoin Oulussa: kansanvaltaa ei käy puolustaminen, sitä on kehitettävä. Uudistuva kansalaisyhteiskunta ei ole enää luokkayhteiskunta.

5

Tarvitaanko valtakunnanoikeutta?

- Valtakunnanoikeuden lakkauttamista ja sen tehtävien siirtämistä korkeimmalle oikeudelle on ehdotettu. En usko tämän ehdotuksen ratkaisevan niitä ongelmia, joita muutoksen kannattajat katsovat valtioneuvoston jäsenten oikeudellisen vastuun toteuttamiseen liittyvän. Järjestelmä on toiminut kohtuullisesti koko itsenäisyyden ajan, joten muutoksiin ei ole todellista tarvetta. Parlamentarismin kannattajana katson toisaalta, että päätösvalta syytteeseenpanosta voisi kuulua yksinomaan eduskunnalle, jolle oikeuskanslerikin voisi tarvittaessa tehdä aloitteen.

6

Tuleeko presidentti-instituution historia jatkumaan? Haluatteko nimetä edeltäjistänne malliesimerkin tai suosikkinne?

- En ole juuri havainnut puheenvuoroa, jossa oltaisiin vakavasti ehdotettu luopumista nykyisen kaltaisesta presidentti-instituutiosta. Sensijaan olen saanut paljon palautetta siitä, ja kantaani tukevat tehdyt mielipidemittaukset, että kansalaiset tukevat nykyistä vallan tasapainojärjestelmää, ja sen kehittämistä, minkä kiinteän osan tasavallan presidentti instituutiona muodostaa. Tunnemme sanonnan: älä muuta, vaan kehitä sitä, mikä on toimivaa.

- Jokaisella presidentillämme on ollut jotain tärkeää ja omaa annettavaa tälle instituutiolle. He ovat toimineet hyvin erilaisissa olosuhteissa.

7

Presidentti Mauno Koivisto saneli valtioneuvoston pöytäkirjaan huomautuksen, jonka mukaan hän piti velkajärjestely- ja velkasaneerauslakeja huonosti valmisteltuina. Mikä on käsityksenne lainvalmistelun tasosta?

8

"Maa on lailla rakennettava". Kansalaiset eivät aina tiedä, miten lainsäädäntö ohjaa yhteiskuntaa. Toisaalta he eivät useinkaan miellä, mitkä ovat lainsäätäjän vallan ja mahdollisuuksien rajat. Miten asiaa voitaisiin parantaa?

9

Mielipiteenne kansalaistottelemattomuudesta?

- Kansalaistottelemattomuus on pikemminkin filosofinen kuin juridinen käsite. En ole havainnut siitä mitään yleisesti hyväksyttyä määritelmää, mutta pidän John Rawlsin ja Brian Smartin pohdintoja ansiokkaina.

- Usein liikkeelle panevana voimana yhteiskunnallisessa kehityksessä on ollut jokin aktiivinen ihmisryhmä, joka perustellusti ei ole voinut hyväksyä vallitsevaa tilannetta ja on ryhtynyt toimimaan muutoksen aikaansaamiseksi. Kansalaistottelemattomuudella on usein tällainen sinänsä myönteinen lähtökohta ja hyväksyttävä tavoite. Mielestäni sellainen toiminta on hyväksyttävää ilmaisu- ja kokoontumisvapauden käyttöä, jos se on väkivallatonta eikä loukkaa toisten perusoikeuksia eikä tähtää laillisen yhteiskuntajärjestyksen kumoamiseen.

- Hyvänä esimerkkinä tällaisesta myönteisestä toiminnasta voisi mainita vuosisadan alun suffragetit. Esimerkki johtaa myös ajatukseen, että kansalaistottelemattomuus voi kiinnittää huomiota perustavan laatuisiin ongelmiin ja epäkohtiin ja saada aikaan myönteisiä, demokraattisia muutoksia yhteiskunnassa - ja silti toimia yhteiskuntajärjestyksen kannalta katsoen hyväskyttävissä puitteissa.

- Nykyaikainen yhteiskunta on monessa suhteessa herkästi haavoittuva ja sen toiminta voi pahasti häiriintyä, jos kansalaiset eivät kunnioita toistensa laillisia oikeuksia. Oikeusvaltion velvollisuus on huolehtia kaikkien kansalaisten laillisten oikeuksien turvaamisesta yhtäläisesti. Kansalainen voi vapaasti valita menettelytapansa, mutta ei loukata kanssaihmisten perusoikeuksia, koska sellaista on oikeusvaltiossa mahdoton hyväksyä.

10

Mielipiteenne sanonnasta "Sodassa lait vaikenevat"?

- Näin ei saisi olla, mutta niin monesti näyttää asian laita olevan tänäkin päivänä. Sodankäyntiä koskeva kansainvälinen oikeus on suhteellisen kehittynyt oikeudenala, mutta aseellisissa konflikteissa sodan oikeussääntöjä valitettavan usein rikotaan. Näin siitä huolimatta, että lähes koko kansainvälinen yhteisö on sitoutunut Geneven sopimuksiin. Geneven sopimukset on keskeinen säännöstö, jolla pyritään turvamaan inhimillisyys aseellisissa konflikteissa ja sotarikollisten rankaiseminen. Seuraamuusjärjestelmän kansainvälisestä toimivuudesta huolehtiminen onkin ainoa keino, jolla sodan oikeussääntöjen tavoitteet voidaan turvata: sotarikoksiin syylliset on saatettava vastuuseen. Vaikka tällä alueella onkin edistytty, tarvitaan vielä paljon työtä.

- Tapahtumat entisen Jugoslavian alueella ja Ruandassa osoittavat, että sotarikoksiin pitää puuttua. Kestävää rauhaa on vaikea rakentaa ja usko inhimillisiin perusarvoihin horjuu, jos sellaiset rikokset sivuutetaan. YK on perustanut kansainväliset sotarikostuomioistuimet sekä entistä Jugoslaviaa että Ruandaa varten. Niiden työ ansaitsee kansainvälisen yhteisön ja kansalaisten täyden tuen ja niiden toimintaedellytyksistä on huolehdittava. Suomi tukee suunnitelmia pysyvän kansainvälisen rikostuomioistuimen perustamiseksi.

11

EU:ssa on melko juristivetoinen virkakoneisto. Miten näette suomalaisten lakimiesten soveltuvan EU-tehtäviin?

- Suomalaisilla lakimiehillä on hyvät edellytykset EU- ja muihin kansainvälisiin tehtäviin: he ovat korkeasti koulutettuja, kielitaitoisia ja kansainvälisesti suuntautuneita. Suomalaiset lakimiehet ovat menestyneet hyvin monissa EU-tehtävissä. Useat suomalaiset integraatioveteraanit ovat lakimiehiä: ETA-neuvottelija, EU-tuomioistuimen jäsen Leif Sevón, ETA- ja EY-neuvottelijat valtiosihteeri Veli Sundbäck ja EU-suurlähettiläs Antti Satuli. Jacob Södermanin valinta EU:n ensimmäiseksi oikeusasiamieheksi on myös selvä osoitus tästä. Lisäksi voin mainita Virpi Tiilin ja Bengt Bromsin.

- Toisaalta mikään yksittäinen tutkinto - suomalainen tai ulkomainen - ei yksin takaa menestystä kansainvälisissä tehtävissä. Siihen tarvitaan hyvää kielitaitoa, kykyä uusien asioiden omaksumiseen ja hyvää yhteistyökykyä. EU tarvitsee koulutustaustaltaan monipuolista virkamieskuntaa.

- Suomessa on mielestäni otettu EU-jäsenyyden aiheuttamat tarpeet ja haasteet hyvin huomioon sekä perus- että jatkokoulutuksessa: tarjolla on monipuolista kieli-, kansainvälisyys- ja integraatiokoulutusta. Tämän lisäksi on tarjolla mahdollisuuksia osallistua erilaisiin kansainvälisiin vaihto-, koulutus- ja harjoitteluohjelmiin. Valtionhallinnossa on meneillään tiivis ingraatiovalmennus ja yksityinen sektori perehdyttää lakimiehiään Eurooppa- oikeuteen. Helsingin yliopistoon on perustettu erityinen Eurooppa-oikeuden professuuri ja oikeustieteellinen tutkimus aiheesta on myös vilkasta. Yhdentymisen syventyessä Eurooppa-oikeuden tuntemus alkaa olla tarpeen melkein tehtävässä kuin tehtävässä.

12

Mielipiteenne Eurovaluutasta?

- Talous- ja rahaliiton ydinajatus on kuitenkin EU-maiden kansantalouksien kilpailukyvyn vahvistaminen ja hyvinvoinnin edellytysten parantaminen. Nyt nämä ovat jossain määrin uhattuina. Suomen kannalta on arvokasta, että talous- ja rahaliiton oloissa taloudellisen kehityksen vakaus ja ennustettavuus lisääntyy, jolloin myös korkoerot voivat tasaantua ja työllisyys parantua. Meitä rasittaa pitkä inflaatio-devalvaatio-historiamme ja tämä vaikeuttaa vakaan taloudenpidon edellytyksiä. On luonnollisesti tärkeää, että talous- ja rahaliiton kattavuus on riittävän suuri eli että kohtalaisen moni jäsenmaa on mukana ja että talouspolitiikka on hyvin yhteensovitettua alueen puitteissa. Perusteettomien kilpailuetujen syntyminen voi olla ongelma, joka on torjuttava.

- Meidän suomalaisten - ja varmaan monien muidenkin EU-maiden kansalaisten - ehkä suurin ongelma on hyväksyä luopuminen yhdestä kansallista symbolista, omasta valuutasta. Myös siirtymävaiheessa saattaa esiintyä joitakin käytännön sopeutumisongelmia. Ne on otettava realistisesti huomioon ja pyrittävä huolellisella suunnittelulla ja toteutuksella poistamaan. Uskon kuitenkin, että suomalaiset omaksuvat uuden järjestelmän nopeasti. Kehityshän näyttää yhä nopeammin johtavan käteisrahan syrjäytymiseen ja muidenkin arvojen muuttumiseen numeroiksi näyttöpäätteellä: pankki- ja luottokortit, puhelin- ja muut maksukortit, arvo-osuusjärjestelmät, suoraveloitus yms järjestelyt valtaavat nopeasti alaa. Käteisen rahan käyttökelpoisuus, näkyvyys ja symboliarvo vähenevät vastaavasti.

13

Teillä on poikkeuksellisen laaja kokemus ulkoasiainhallinnosta. Poikkeavatko lakimieskoulutuksen saaneet muista diplomaateista? Soveltuuko juristin tutkinto diplomaatin tehtäviin?

- Niin kuin edellä totesin suomalaisilla lakimiehillä on hyvät edellytykset yleensä kansainvälisiin tehtäviin. Toisaalta mikään tutkinto ei sinänsä takaa menestystä kansainvälisissä tehtävissä. Siihen tarvitaan hyvää kielitaitoa, kykyä uusien asioiden omaksumiseen ja yhteistyökykyä.

- Mahdollisia poikkeavuuksia eri koulutuspohjien välillä on vaikea arvioida, onhan jokaisen ihmisen persoonallisuus paljon monisyisempi kokonaisuus. En itse ole huomannut mitään sellaisia eroja lakimiesdiplomaattien ja muiden välillä, joiden voisi katsoa selvästi olleen peruskoulutuksesta johtuvia.

14

Pitäisikö lakimiesten ja myös tuomareiden osallistua enemmän yhteiskunnalliseen keskusteluun?

15

Suomen Lakimiesliitto pitää tärkeänä keskustelua Lakimiesetiikasta. Lakimiesliiton valtuuskunta on hyväksynyt viime toukokuussa lakimiehille eettiset ohjeet. Viime aikoina juristit eivät ole saaneet osakseen yksinomaan myönteistä julkisuutta ja joissakin oikeudenkäynneissä lakimiehiä on myös tuomittu. Ovatko tämäntapaiset ilmiöt vaikuttaneet Teidän, Herra Tasavallan Presidentti, kuvaan lakimieskunnasta ja sen etiikasta?

* * * * * *