Martti Ahtisaari on erilainen Tasavallan presidentti. Muiden päättäjien on pakko totutella hänen toimintatapoihinsa, tykkäävät he niistä tai eivät. Uusi presidentti törmää tavan takaa yhteen muun valtakoneiston kanssa. Hänen äänenpainojensa kuunteleminen vakuuttaa, että samanlaisia voimain koetuksia on runsaasti edessä. Presidentti antaa vielä monia osoituksia hankaluudestaan. Presidentti Martti Ahtisaari ilmoittaa ykskantaan, että "en tunne parlamentarismia parempaa järjestelmää". Tiukasti hän torjuu ne, jotka moittivat häntä vallanhalusta. -Työttömyys on inhimillinen ongelma, hän määrittelee koruttomasti. "En ole koskaan ymmärtänyt työttömyyden huojentamista arvovalta-asiaksi." Hän tekee selväksi, ettei näe työllisyyden parantamista minään valtiosääntöoikeudellisena kysymyksenä. Työttömyys asettuu Ahtisaaren tärkeysjärjestyksessä kiistatta kaiken muun ohi ja yli. Samalla hän asettelee paikoilleen ne, joiden mielestä presidentti tulkitsee valtiosääntöä toisin kuin edeltäjänsa silloin, kun asettuu talouspolitiikan keskipisteeseen työllisyystyöryhmänsä kautta.
-Ei minulla ole halua eikä pyrkimystä ottaa hallituksen töitä, hän rajaa, mutta ilmoittautuu auttamaan tarpeellisen poliittisen tahdon synnyttämisessä.

Poliittisen tahdon synnytys on kovaa työtä. Tässä Ahtisaari on taitava. Hän tulkitsee kriittisiäkin Matti Pekkasen työryhmän työstä esitettyjä mielipiteitä asiansa eduksi siinä hengessä, että joka ei ole minua vastaan, on minun puolellani.
-Eihän kukaan vaikuttajista ole sanonut, että on työllisyyden parantamista vastaan", muotoilee Ahtisaari tämän ajatuksen. Ahtisaaren työllisyyden parantamiseen tähtäävä politiikka sisältää kuitenkin ankaria lääkkeitä. Presidentti näet asettuu sen logiikan taakse, jonka mukaan vain valtion hillittömän velkaantumisen katkaisu alentaa korkoja. Tämä puolestaan on ehto runsaammille investoinneille, jotka puolestaan luovat työpaikkoja sekä välittömästi että välillisesti. Näin talouden pohja vahvistuisi sellaiseksi, että sen varassa voidaan kustantaa sosiaaliturva kansalaisille. Martti Ahtisaari ei siis haikaile konsensusta konsensuksen vuoksi.

Presidentti ei silti alkuunkaan yhdy sellaiseen ajatuksenjuoksuun, että pelkkä hallituksen patistelu - vaikka kuinka tomera - on arveluttavaa käytöstä, joka muka loukkaisi valtiosääntöä.
-En missään tapauksessa halua ottaa hallituksen johtamista työkseni, hän muistuttaa useasti keskustelun käänteissä.
-Luontevimmin minulle sopii keskustelun seuraaminen ja keskustelun ylläpitäminen. Valmistelutyö on hallituksen. Eduskunnan rooli on se mikä on, jos niin pitkälle päästään, sanoo Ahtisaari. Uusi presidentti ilmoittaa olevansa samalla kannalla kuin edeltäjänsä Mauno Koivisto, joka taannoin Turussa toisti vanhan vertauksensa nuoteista ja orkesterista.
-Nuoteilla on tosiaan vähäinen rooli, ellei niitä kukaan soita, Ahtisaari myöntää. Matti Pekkasen työryhmää ja sen työtä presidentti Koivisto ei hänen mielestään lainkaan arvostele, päinvastoin. Koiviston puheenvuoron voikin paremmin tunnistaa kohdistuvan orkesteriin, toimeenpanevaan valtaan.

Ahtisaari ei yritäkään esiintyä asiantuntijana, joka ryhtyisi vaikkapa ekonomistien kanssa inttämään taloustieteestä. Yllättäen hän silti kertoo harrastaneensa vuosien varrella, "jos nyt harrastuksista voi puhua, management-kirjallisuutta". Sieltä hän näyttäisi soveltavan tiukasti päämääriin sitoutuneen, tavoitetietoisen pääjohtajan toimintamallia. Jo Martti Ahtisaaren tulo kaukaa politiikan ulkopuolelta sen ytimeen hämmensi valtakunnan sisäpiirin. Vähitellen alkaa kirkastua, ettei uusi hallitsija välitä sopeutua entisen hovin tapoihin. Tiedotusvälineetkään eivät ole kohdelleet Ahtisaarta silkkihansikkain. Kulttuuri muuttui kerralla 180 astetta. Sanomalehtien kustantajat tekivät äsken äkikseltään yllättävän, mutta oikeastaan hyvin perustellun valinnan. Pari viikkoa sitten he Sanomalehtien liiton hallituksen puheenjohtajan Keijo Ketosen ja liiton toimitusjohtajan Veikko Löyttyniemen johdolla luovuttivat kunniamitalinsa presidentille.

Kullattu lehdistömitali presidentin työhuoneen sivupöydällä kiittää Ahtisaarta hänen "sanomalehdistöä kohtaan osoittamastaan arvostuksesta ja myönteisyydestä, luontevasta suhtautumisesta tiedotustoimintaan sekä valmiudesta avoimeen mielipiteiden vaihtoon ja tietojen antamiseen vaikeistakin asioista". Nämä välit näyttävät olevan kunnossa. Politiikkojen kanssa välit ovat tulehtuneet. Ahtisaari ei tarkoituksellisesti haasta riitaa. Presidentti ei vain kaihda sanoa, että nyt on "aika puhua siitä, mitä tehdään, ei siitä, mitä kukin teki ja mitä olisi pitänyt tehdä". Terveiset on ilmiselvästi tarkoitettu niin hallituksen johtajalle, pääministeri Esko Aholle kuin opposition johtajalle Paavo Lipposelle.Valtakunnan on annettava selvä merkki ulospäin valtion velanoton supistumisesta, vaihtotaseen vakiintumisesta ylijäämäiseksi ja talouskasvusta. Jos puolueet eivät halua edetä menojen rajoittamislain avulla, tehkööt sitten toisin, kunhan tulos on sama. Työttömyyden väheneminen edellyttää eri piirien selvää tahdonilmaisua ja "laki sitoo selvimmin kaikkia osapuolia", täsmentää Ahtisaari.

Lähellä työskennelleet vahvistavat sen, mistä jo etäämpääkin saa viitteitä: Presidentti jaksaa paiskia töitä ällistyttävällä tarmolla ja ahkeruudella. Presidenttiä ihmetyttää ja huvittaa keskustelu hänenpuuttumisestaan valtakunnan asioihin.
-Luonnolleni ei sovi lyödä lekkeriksi töitäni. Virkaan astuessani annoin juhlallisen vakuutuksen edistää Suomen kansan parasta, hän muistuttaa kevättalven vallanvaihdosta.,

Presidenttiä tarvitaan, jotta välttämätön asioiden hoito edistyisi. Mitä voidaan ajatella hallituksen ja opposition onnistumisesta?

-Ei se auta, jos presidentti lähtee kulloistakin hallitusta tai oppositiota röykyttämään. Järjestelmässä on vain tapahtunut muutoksia, jotka vaikeuttavat tavoitteiden saavuttamista. Ilmapiiri ei suosi yhteistyötä,presidentin vastaus on sovitteleva. Diplomaatin peruskasvatus istuu lujassa. Viimeviikkoiseen Kotimaa-lehteen presidenttiä haastatellut ja Ahtisaaren mieheksi alun alkaen tunnustautunut päätoimittaja Tapani Ruokanen kirjoittaa, ettei Ahtisaaresta tullut "kulisseissa naruja nykivää nukketeatterin ohjaajaa". Ei todellakaan. Mutta presidentistä tuli ankara prässääjä, joka näyttämöllä, parrasvaloissa, junttaa tavoitteitaan lävitse.

Uusi presidentti valitsi avoimuuden, heitti instituution suojakilven nurkkaan ja joutui sivusta katsoen alun alkaen aika koville. Ovatko presidenttiyden paineet olleet vaikeita kestää?

-Ihmiset unohtavat, että olen sotatilanteessa toiminut maailmalla sellaisessa höykytyksessä, että suomalainen meno tuntuu kovin rauhanomaiselta."

Jaa, haluatteko ärsyttää?

-En sentään, mutta asiat pitää suhteuttaa. En häiriinny helposti. Joku väittää, että olen kärttyinen. Sanon olevani kärsimätön, jos ei ala tapahtua. Ja se on ihan toinen asia, Ahtisaari vastaa.

Inflaatiosta puhuttaessa presidentti Ahtisaari valitsee selvästipuolensa. Hän tukee kakistelematta Suomen Pankin ja sen pääjohtajan Sirkka Hämäläisen noin kahden prosentin yleiseurooppalaista tavoitetta. Taistelu matalan inflaation puolesta voidaan hävitä kohta työehtosopimuksista neuvoteltaessa. Millä keinoilla kysynnän kasvua kiihottavia palkankorotuksia lykätään välttämättömät vuosi kaksi eteenpäin?

"Vain sopimalla se voi onnistua."

Onko inflaatiouhka todellinen?

-Minusta paljon riippuu siitä, millaisia ratkaisuja juuri nyt tehdään. En tiedä, onko sopimisen mahdollisuus mennyt yhteiskunnassa aiempaa vaikeammaksi. Onko enemmistöpäätöksillä hallitseminen kärjistänyt. Yhteistyötä ei ole katsottu tarpeelliseksi. On katsottu, ettei tarvitakaan niitä, jotka ovat oppositiossa, presidentti vastaa.

Epäilettekö koko tuoretta muutosta eduskunnan siirtymisestä enemmistövaltaan?

-En ollenkaan, mutta pitäisi miettiä miten ihmisten välistä siviilikanssakäymistä saataisiin palautettua. Toivon entisestä ajasta näitä myönteisiä piirteitä takaisin - ilman sitä järjestelmää. Meidän kaikkien pitää mennä itseemme, mistä tämä kangertelu johtuu. Täytyy silti sanoa, että onhan tässä paljon ratkaisuja tehty. En minä tätä järjestelmää epäile, presidentti Ahtisaari vastaa.

Presidentti muistelee afrikkalaisen ystävänsä kertomusta.Oppositiojohtajat pistettiin kyllä linnaan, mutta heitä kohdeltiin siellä hövelisti. Ajateltiin, että ne tulevat taas jossain vaiheessa valtaan.

Suomalaisessa yhteiskunnassa järjestelmän pitäisi suoriutua vaikeistakin tehtävistä sovitun työnjaon mukaisesti.
-Kansalaiset aina vaalivuonna katsovat, minkälainen todistus kullekin annetaan. Koalitiot vaihtuvat, huomauttaa presidentti, jonka oma valtakirja ulottuu vuosisadan loppuun. Se tosiasia on hyvä pitää mielessä, kun arvioi presidentin ja kierrätysuhkan edessä olevien vallanpitäjien välistä tasapainoa.
-Täytyy katsoa yli vaalikausien. Minulle se on helpompaa, kun on kuuden vuoden kausi. Muistutan itseäni ja muita, ettei yhteistyömahdollisuuksia pidä koskaan pilata.

Valmisteletteko yhteistyöpuheilla seuraavan hallituksen pohjaa?

-Nyt on tällainen yhdistelmä. Vaalien jälkeen, jos kansalaiset päättävät, saattaa tulla toisenlainen. Joukkueessa voi olla osittain samoja ja uusia jäseniä,presidentti vastaa. Yhdysvalloissa tällä viikolla käynyt presidentti vertaa, että meitä on vain puolet New Yorkin metropolialueen väestä.
-On pienuus meille etukin. Täällä kaikki tuntevat toisensa. Voi tarttua puhelimeen. Yhteiskunta ei ole muodolliseksi jähmettynyt,presidentti aprikoi.
Työmarkkinoiden osapuolia kohtaan presidentti sanoo tuntevansa myötämieltä:
-Niillä on molemmilla puolilla kovat kentän paineet niskassaan. On vaikea ylläpitää sellaista ratkaisua, joka jäisi selvästi tuottavuuden kasvua matalammaksi, presidentin puheista paistaa sovittelija, joka mieluusti löisi lukkoon niin nollaratkaisut kuin suinkin mahdollista. Aihepiiri on arka, Ahtisaari sanoo.
Presidentti puolustaa väkevästi oikeudenmukaisuutta, mutta häntä ei saa intoilemaan samapalkkaisuuden puolesta.
-Oikeudenmukaisuus on sitä, että ihminen saa perustoimeentulon työnteolla. En halua johtaa kohti matalapalkkaisten alojen järjestelmää, jossa ihmiset eivät tule toimeen ilman tukea. Verotusjärjestelmän on rohkaistava työhön. On tekninen ongelma huolehtia esimerkiksi siitä, ettei pienipalkkaisen palkankorotus pudota tulonsiirtoja ja supista nettoansiota, presidentti toteaa.

Menikö hyvinvointivaltio ylettömyyksiin?

-Oli siinä samaa ajattelua kuin 1980-luvun kasinotalouden kuplassa.Rakensimme hyvinvointia katsomatta mihin meillä on varaa. Tai sitten ennusteet eivät pitäneet paikkaansa. Hyvän jakaminen oli kyllä surutonta. Kun vaikeudet ovat tulleet, on rakenteita vaikeata ylläpitää. On pakko perusteellisesti miettiä, mikä on säilytettävä. Pekkasen työryhmän suositusten päämääränä on pelastaa hyvinvointivaltio, ei sen tuhoaminen.
-Ellei ehdotettua kokonaisuutta lähdetä toteuttamaan, olemme todella vaikeuksissa. Kun rahaa ei ole ja sitä ei enää voi lainata, ovat hyvinvointikoneiston keskeiset osat vaarassa joutua romutetuiksi. Ilman laajaa ohjelmaa hyvinvointivaltio on vielä isomman remontin edessä, presidentti painottaa.

Entä paremmin palkatut? Matti Pekkasen työryhmän tavoitetta 50 prosentin marginaaliverosta vasemmisto kovasti arvostelee?

-Unohtuu, että yritysten on verotuksen takia vaikea saada tänne tarvitsemaansa ulkomaista asiantuntemusta. Ja tällaisten yritysten omankin väen piirissä on vaihtoehtoja ympäri Eurooppaa ja muuallakin maailmassa. Täytyy pitää nämäkin asiat mielessä. Me emme voi kovin paljon poiketa yleisestä käytännöstä, presidentti vastaa

Miten tähän sopii keskustelu johdon optiolainojen verojärjestelyistä?

-Pahempaan aikaan ei tällainen keskustelu olisi voinut viritä. Tällaisessa tilanteessa sanotaan korkeapalkkaisten ihmisten tarvitsevan motivoituakseen tällaisia lisukkeita. Haluan herättää kysymyksen, minkä verran on liikkeenjohdon erinomaisuuden ansiota yrityksen saavutuksissa ja paljonko vaikkapa Suomen Pankin päätökset ovat luoneet niille edellytyksiä.En halua sanoa, ettei meillä olisi hyvä yritysjohto. Haluaisin silti nähdä älyllisen, rehellisen ja yrityskohtaisen analyysin optiolainojen ja yrityksen menestymisen välisestä suhteesta. Muiden luomia olosuhteita ei pidä panna yritysjohdon ansioiksi. Jos tällaisia palkitsemisjärjestelmiä ylläpidetään, pitäisi tarkkaan harkita, ettei niillä turmella ilmapiiriä, Ahtisaari toteaa.
Presidentin on vaikea sulattaa Repolan, Cultorin ja kumppaneiden menettelytapoja. Ahtisaari on harmissaan yritysjohdon uskottavuuden pettämisestä. Voitot tarvitaan velkojen hoitoon, "ei tällaiseen öykkärimäisyyteen". Hän muistuttaa Ekonomiska Samfundet i Finlandin satavuotisjuhlassa lokakuun lopulla pitämästään puheesta. Puheensa lopussa Ahtisaari herkistyi antamaan lähes raamatullisen elämänohjeensa:
"Ahneus rajoitettaisiin sopivaisuuden puitteisiin, korskeaa käyttäytymistä vältettäisiin ja kaikenlainen varallisuudella elämöinti hyljättäisiin käyttäytymisen mallina."

Mitä oikeastaan ajattelette suomalaisesta yritysjohdosta?

-Kokemukseni ovat kirjavat. Olen käynyt yrityksissä, joista jo tehdassalista näkee, että ne on hyvin hoidettu. Liikkeenjohdossa on tervettä vaatimattomuutta, ei pröystäilyä,Ahtisaari sanoo.Tällaisena hyvänä esimerkkinä Ahtisaari mainitsee Seppo Parhankankaan Kyrelin (Talouselämä 21/1994)Hämeenkyröstä.
-Minulle jäi käynnistä valtavan hyvä mieli, muistelee Ahtisaari viimeviikkoista kokemustaan Hämeessä.
Myös vierailu nokialaisessa Nansossa on jäänyt presidentin mieleen. Toimitusjohtaja Hannu Jaakkola pystyy kuljettamaan vaikealla alalla toimivaa yritystä vastavirtaan.
-Yrityksen ilmapiirin luominen on yritysjohdon asia. Sitä ei voi sanella, sanoo Ahtisaari ja muistuttaa että sama pätee myös valtionhallintoon.

Ahkerat maakuntavierailut ovat antaneet presidentille paljon virikkeitä ja ajattelemisen aihetta. "Ihmiset ymmärtävät, että on aika ryhtyä talkoisiin, jotta tulevaisuus voitaisiin taata." Pekkasen työryhmän paperi on presidentin mielessä sellaista tilanteen havainnollistamista, josta pitäisi saada tietoisuus koko yhteiskuntaan. -Kun ihmiset ymmärtävät, että tunnelin päässä on luotu pohja paremmalle, he ovat valmiit uhrauksiin, hän toistaa yhtä perusajatuskulkuaan. Presidentti kehottaa moneen otteeseen katsomaan menneisyyden sijasta tulevaisuuteen. Esimerkiksi maaseudulla on tähdellistä huolehtia muutosprosessin etenemisestä. Presidentti on harmissaan pannut merkille järjestöt, jotka jatkavat kansalaisten pelottelua.
-Se on edesvastuutonta, hän puuskahtaa. MTK:n puheenjohtajan Esa Härmälän sopii ymmärtää tämä huomautuksen kohdistuvan muun muassa häneen.Perusturva toistuu hyvin usein presidentti Ahtisaaren sananvalinnassa.

Aluepolitiikan mahdollisuuksiin hän on saanut lähituntumaa väsymättömällä reissaamisellaan.

Miten aluepolitiikka istuu järkevän talouspolitiikan edistämiseen?

-Aluepolitiikka antaa perusturvaa. Kasvuvoimaa se ei anna niin paljon kuin toivoisi. Rintamailla rahalla olisi enemmän tehoa. Pitäisikö sitä suunnata enemmän Helsingin seudulle ja muualle eteläiseen Suomeen? Oikeudenmukaista on sellainen resurssien jako, että autetaan kehityskykyistä kehittymään. Ei kurjistumisen tasaisesta levittämisestä mitään tule. Pääkaupunkiseudun metropolin kehityksestä on pidettävä huoli. Aluepolitiikassa on tosiasioita katsottava suoraan silmiin. Jos aluepolitiikalla vain heikennetään valtiontaloutta, me kurjistumme kaikki, presidentti sanoo.

Suomi liittyy Euroopan unionin jäseneksi ja on ilmoittanut halukkuutensa myös rahaliittoon. Sen ehtojen täyttämiseksi olisi joka tapauksessa harjoitettava tiukkaa talouspolitiikkaa. Mihin siis tarvitaan Pekkasen työllisyysryhmän esityksiä?

-Eihän niitä pidä liittää toisiinsa. Pekkasen ryhmän esityksissä on kysymys siitä, miten luodaan uskottavuutta harjoitettavaan politiikkaan. Rahaliittokysymykset tulevat sitten vuosituhannen lopulla esiin. Todennäköisesti olemme rahaliittoon valmiit ainakin niin, ettei valtiontalouden esteitä ole. Emme me ratkaisujamme sen vuoksi tee, että tulisimme kelvollisiksi johonkin, vaan siksi että se on omien etujemme mukaista, Ahtisaari selvittää.

Kansalle on koettelemus seurata vallanpitäjien kankeaa yhteispeliä. EU:n ympärille on saatu aikaan jo monta arvotontanäytelmää. Joko presidentin ja pääministerin näkemysero EU-edustamisesta on loppuun käsitelty?

-Toivon, että on, koska nykyisten säännösten mukaan tässä on osuus sekä presidentillä että valtioneuvostolla, pääministeri mukaanlukien. Kun keskustelua seuraa, voisi luulla huippukokouksen olevan joka viikko, hyvä ettei joka päivä. Unohdetaan, että on kysymys kokouksesta joka pidetään kaksi kertaa vuodessa,presidentti painottaa.-Huippukokoukset ovat jäävuoren huippu, hän sanoo.
-Ammattiministerit, ulkoministeri erityisesti, juoksevat Brysselissä sen sijaan alinomaa. Asialuettelosta riippuu, milloin asialla on kauppa- ja teollisuusministeri, valtiovarainministeri tai yhtä hyvin liikenneministeri pohtimassa telekommunikaation ongelmia. He tekevät perustavaa laatua olevaa työtä. Enemmän pitäisi keskustella siitä, miten vielä autetaan kaikkien valtionhallinnon haarojen kansainvälistymistä. Olemme nyt ihan toisenlaisessa tilanteessa. Onneksi ylimenokausi on käytetty hyödyksi ja väkeä on koulutettu. Vaikka ulkoministeriö on koordinoinut, kaikki ammattiministeriöt ovat olleet aktiivisesti mukana. Kaikki hallinnonhaarat ovat osallistuneet kansainvälisiin yhteistyöfoorumeihin, presidentti toteaa.
Presidentin toiveista huolimatta keskustelun painopiste ei kerralla muutu. Esimerkiksi Paavo Lipposen harrastus Euroopan unioniin on sen vahvuista, ettei hän kernaasti jätä tilaa presidentille.

EU-äänestysten aikataulut nousivat arvoonsa. Oliko meidän tärkeää äänestää ennen Ruotsia?

-Minusta tähän liittyi paljon psykologiaa. Ei niin, että halusimme äänestää ennen Ruotsia ja Norjaa. Tärkeää oli, että me teimme itsenäisen valinnan. Me emme liity Euroopan unioniin Ruotsin tai Norjan takia, vaan Suomen takia. Ja kansanäänestyksen lopputulos oli monessa mielessä kunniallinen myös niille, jotka jäivät tappiolle, Ahtisaari sanoo.

Olisiko murskavoitto sitten ollut pahasta?

-Jokin 70-30 ei olisi ollut niin hyvä kuin tämä. Saattaa kuulostaa kummalliselta minun sanomakseni, mutta pidän tätä tulosta kunniallisena sekä kyllä- että ei-puolelle. Meidän on nyt tehtävä kovasti töitä, että ihmiset esimerkiksi maaseudulla näkevät, että mukautuminen tapahtuu paremmin EU-jäsenyydessä. Me olemme hyvin käytännönläheisiä, me suomalaiset. Me uskotaan kun nähdään.

Suomen suhde Ruotsiin on vanhojen perinteiden takia ongelmainen. Markkinavoimat sijoittavat meidät Ruotsiin kytkeytyväksi reunavaltioksi. Itsenäistääkö EU-suhde meitä Ruotsista?

-Se itsenäistää meitä joka suhteessa, sekä henkisesti että muuten. Johan nyt on nähtävissä, että korkojen kehitys on lähtenyt jossain määrin erkaantumaan Ruotsista.

Kärsiikö siitä pohjoismainen yhteistyö?

-Jokainen pohjoismaakin ajaa omaa kansallista etuaan, mutta pohjoismainen yhteistyö auttaa siinä. Meillä on henkinen yhteisyys Pohjolassa. Hämmästyin kuinka aktiivisesti tanskalaiset auttoivat meitä jäsenyyskysymyksessä. He tietysti ymmärsivät, että heidän ajamiaan asioita edistää, jos pohjoismaita on enemmän mukana. He usein puhuivat, että kun kuudestatoista maasta on neljä Pohjolasta, se on 25 prosenttia. Vaikka hakijamaat olivat siinä samassa rivissä, en sitä sillä tavoin koskaan tiedostanut,vastaa presidentti Ahtisaari.

Pertti Monto
Esko Rantanen

Takaisin Haastattelut-sivulle