Suomennos

TASAVALLAN PRESIDENTTI MARTTI AHTISAAREN PUHE MAAILMAN SOSIAALISEN KEHITYKSEN HUIPPUKOKOUKSESSA 11.3.95 KÖÖPENHAMINASSA

Sallikaa minun, Herra Puheenjohtaja, edellisten puhujien tavoin ilmaista kiitollisuuteni YK:n sihteeristölle ja isännillemme, Tanskan hallitukselle, siitä vaikuttavasta panoksesta, jonka ne ovat antaneet tämän käänteentekevän konferenssin onnistumiseksi. Haluaisin myös onnitella Teitä, Herra Puheenjohtaja ja toivottaa Teille parhainta menestystä vaativassa tehtävässänne johtaessanne työtämme.

Tämä huippukokous koskee sosiaalista kehitystä, aihetta, jonka pohdinta tässä muodossa ja korkeimmalla poliittisella tasolla olisi pitänyt aloittaa jo kauan sitten. On ilmeistä, että tämän huippukokouksen aihepiiri ulottuu kauas yli sen, mitä tavanomaisesti tarkoitetaan sosiaalisella kehityksellä.

Tämä huippukokous koskee uutta, syntymässä olevaa näkemystä kehityksestä. Se korostaa ihmisyksilön merkitystä ja hänen vuorovaikutustaan kanssaihmistensä ja fyysisen ympäristönsä kanssa. Tämä ihmiskeskeisen kehityksen korostaminen heijastaa viime vuosikymmenten kokemuksia, jotka ovat olleet täynnä harhapolkuja ja katkeria pettymyksiä. Se heijastaa myös historiallisia muutoksia maailmantaloudessa ja kansainvälisessä politiikassa.

Keskinäisen riippuvuuden ja talouden kansainvälistymisen hallinta voi onnistua vain jos luomme kansalle kehityksen edellytykset ja vapautamme yksilöllisen luomisvoiman. Ehkä YK joskus kutsuu koolle "kansojen huippukokouksen" tai "inhimillisen kehityksen huippukokouksen" kuvatakseen paremmin tätä nyt esiintulevaa kehityksen piirrettä.

Rinnan ihmiskeskeisen kehityskäsityksen kanssa esiintyy myös uusi käsitys turvallisuudesta. Kylmän sodan aikana hallitseva uhka oli ydinsodan mahdollisuus. Nyt uhkiin kuuluvat köyhyys, työttömyys, sosiaalinen syrjäytyminen, etniset ristiriidat, ympäristökriisit, väestöpaineet, muuttoliikkeet, järjestynyt rikollisuus, terrorismi ja kulkutaudit. Kaikki ne liittyvät sosiaalisiin oloihin. Voimakeinot eivät niihin tehoa. Niitä pitää käsitellä yhdessä ja yhteisin ponnistuksin. Ilmiö, jota kutsutaan "valtion romahdukseksi" on traaginen tyyppitapaus ja ajan merkki.

YK:lla on edellytykset tarkastella ongelmia sekä turvallisuuden että kehityksen näkökulmasta. Se perustuu suvereenisen tasa-arvon periaatteelle, joka antaa kaikille valtioille mahdollisuuden osallistua rauhan, turvallisuuden ja kehityksen kysymysten hoitoon. Monista heikkouksistaan ja epäonnistumisistaan huolimatta YK:n järjestöperhe on nyt ja vastaisuudessa kansainvälisen hallinnoinnin keskeinen väline. Se ei kuitenkaan voi vastata haasteisiin ilman jatkuvia uudistusponnistuksia.

Tällä huippukokouksella on oleellinen osa YK:n uudistamisessa ja uudelleen muotoilussa. Uudistuksen tarpeesta vallitsee laaja yhteisymmärrys ja YK:n muuttumisesta vastaamaan paremmin tämän päivän tosiseikkoja on esitetty runsaasti kauaskatseisia ehdotuksia. Pohjoismaat ryhmänä ovat tehneet joukon esityksiä. "Commission on Global Governancen" raportti sisältää useita oikeansuuntaisianäkemyksiä. YK:n on sovelluttava siihen kansainvälisen hallinnoinnin järjestelmään, jonka on synnyttävä jos ihmiskunta aikoo ratkoa ongelmiaan järkiperustein. YK:sta ei milloinkaan voi tulla maailmanhallitusta eikä sen pidä sellaiseen pyrkiä. Mutta se voi olla "yleismaailmallinen torikokous". joka tuo julki kansainvälisen yhteisön tarpeet legitimoiden ja toimeenpannen kansainvälisesti sovittuja toimintalinjoja.

Suomi on aina ollut ihmiskeskeisen kehitysnäkemyksen innokkaimpia puolestapuhujia. Tämä heijastaa meidän demokraattisia, jopa individualistisiakin periaatteitamme, johon yhtyy voimakas sosiaalinen vastuuntunto. Se sai meidät myös omaksumaan ajatuksen hyvinvointivaltiosta vastauksena aikamme sosio-ekonomisiin haasteisiin. Viime aikoina on esitetty vakavia epäilyjä hyvinvointivaltiomallin elinkelpoisuudesta. Tämänhetkisistä taloudellisista vaikeuksistamme johtuen malli saattaa kaivata korjauksia, ehkä laajojakin muutoksia. Mutta olen varma, että hyvinvointivaltio-ideologian perusta on terve - yhteiskunta kaikkia varten, solidaarisuus köyhimpien ja haavoittuvimpien kanssa. Tmä on sen pohjoismaisen kokemuksen kova ydin, jonka olemme ylpeinä valmiit jakamaan muiden kansakuntien kanssa. On ilahduttavaa huomata, että tämä henki vallitsee myös tämän huippukokouksen päätösasiakirjoissa.

Julistus- ja toimintaohjelmat, joita olemme hyväksymässä edustavat monien näkökulmien välistä sopuratkaisua. Monissa suhteissa ne eivät täytä sitä, mitä olisimme pitäneet tarpeellisena. Silti ne ovat kokonaisuutena merkittävä kansainvälisen yhteisön tahdonilmaus. Niiden kautta ihmiskeskeinen kehitysnäkemys liitetään lähtemättömästi kansainvälisen keskustelun asialuetteloon. Tämä on huippukokouksen tärkein yksittäinen saavutus.

YK:n voima on aina ollut sen moraalissa. Kerta toisensa jälkeen se onnistuu vakuuttamaan kansainvälisen yhteisön perustelujensa moraalisella voimalla. Kylmän sodan aikana epäilys, jopa kyynisyys vallitsi kyseenalaistaen inhimillisiin ja moraalisiin arvoihin perustuvan järkeilyn, johtuen näiden arvojen liiallisesta käytöstä propaganda-tarkoituksiin.

Olen vakuuttunut, että olemme siirtymässä aikakauteen, jossa on mahdollista yleisesti tukea ja kouriintuntuvasti toimia ihmisoikeuksien, osallistuvan hallinnon, sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja kestävän kehityksen puolesta. Kööpenhaminan huippukokouksen sanoman merkittävin piirre on se luja kanta, jonka se ottaa yhteiskuntaetiikan ja -moraalin peruskysymyksissä, sellaisissa tavoitteissa kuin köyhyyden poistaminen, täystyöllisyyden ylläpitäminen ja rakennesopeutuksen sosiaaliset näkökohdat. Minusta tämä on huippukokouksen todellinen merkitys ja enne uudenlaisesta kansainvälisestä yhteistyöstä.