TASAVALLAN PRESIDENTIN MARTTI AHTISAAREN PUHE KARTTANÄYTTELYN AVAJAISISSA REYKJAVIKISSA 26.09.1995

Kunnioitettu presidentti Vigdis

Arvoisat Kuulijat

0len erittäin iloinen saadessani todistaa Suomi 50O vuotta Euroopan kartalla -näyttelyn toteutumista täällä Reykjavikin uudessa ja kauniissa Kansalliskirjastossa. Uskon, että tämä näyttely tulee herättämään ansaitsemaansa mielenkiintoa ja osaltaan myös edistämään tieteellistä ja sivistyksellistä yhteistyötä Suomen ja Islannin välillä.

Näyttely esittelee Suomen karttakuvan varhaisvaiheita 1400-luvun ptolemaiolaisista kartoista tieteellisen kartografian alkuvaiheisiin 1600-luvulla. Jo arabialaiset kartografit tämän vuosituhannen alussa olivat tietoisia Suomen olemassaolosta, mutta ensimmäisen kerran Suomi näkyy painetussa kartassa vuonna 1493 Hartman Schedelin julkaisemassa Euroopan kartassa, joskin silloin nimellä Finland. Samaisessa kartassa esiintyi Suomen lailla kaukana pohjoisessa myös Islannin saari. Suomen kartografinen kehitys alkoi tuolloin, keskiajan lopun tunnistamattomasta hahmosta äärimmäisen pohjolan reunalla. Vähäinen tietomäärä 1500-luvun alun Suomesta laajeni vähitellen vuosisadan kuluessa, ja antiikin auktoriteetteihin perustuneet tiedot tarunomaisista kansoista alkoivat vähitellen siirtyä syrjemmälle.

Sekä suomalaisilla että islantilaisilla on ollut eteviä tiedemiehiä karttahistorian alalla, aktiivisia yksilöitä, jotka väsymättä ovat hankkineet karttoja sekä niihin liittyviä tietoja mm. matkoillaan ympäri maailmaa. Ensimmäisiä kartografeja voidaankin pitää melkoisina tutkimusmatkailijoina. Ensimmäisissä kartoissa on myös varsin elävästi kuvattu sen aikaista elämäntapaa ja kulttuuria, mikä antaa näille teoksille vielä enemmän arvoa historiallisesta kehityksestä.

Sekä Suomi että Islanti sijaisevat melko kaukana siitä, mitä perinteisesti on ajateltu Euroopan keskustana. Varhaisella keskiajalla oli varsin tärkeää tulla vähitellen tunnetuksi ja sitä kautta myös tunnustetuksi omana kansakuntana. Ensimmäisten karttojen avulla eurooppalainen sivistyneistö sai perustiedot pohjoisten kansojen elämästä ja olosuhteista. Yhteiskunnan kehityksen myötä kasvoi myös oma kartografia, joka parhaiten ja tarkimmin pystyi kuvaamaan oman kansan sijaintia ja elinolosuhteita. Varhaisten karttojen avulla maanmittaustoiminta pääsi helpommin käyntiin. "On oikein opittava tuntemaan maa ennenkuin voidaan parantaa sen taloutta", kuten maanmittauskonttorin tarkastaja Jakob Faggot totesi 1700-luvun puolivälissä.

Tämän näyttelyn tarkoituksena on ollut luoda kuva siitä, millaisena ja miten kuva Suomesta välittyi julkaistujen karttojen avulla aikansa eurooppalaisten oppineiden tietoisuuteen, sekä millaisiin historiallisiin vaiheisiin julkaistut kartat liittyvät.

Huomattava osa näytteillä olevista kartoista on peräisin Suomen suurimmasta yksityisestä kokoelmasta, joka on erään isän ja pojan, Eero ja Erkki Fredriksonin, pitkäaikaisen työn tulos. Näyttely on valmistettu Keski-Suomen museossa Jyväskylässä. Toivon, että tämän kuukauden aikana, jolloin näyttely on esillä täällä Kansalliskirjastossa, mahdollisimman moni ehtisi tutustua tähän kansakuntamme kehitystä kuvaavaan kokoelmaan. Näillä sanoilla totean Suomi 500 vuotta Euroopan kartalla -näyttelyn avatuksi.