Suomennos

TASAVALLAN PRESIDENTTI MARTTI AHTISAAREN PUHE

PRESIDENTTI MARY ROBINSONIN TARJOAMILLA JUHLAPÄIVÄLLISILLÄ

DUBLINISSA 14.5.1996

Minulla on ilo vastata ystävällisiin sanoihin, jotka Te, presidentti Robinson, juuri osoititte vaimolleni ja minulle sekä suomalaiselle valtuuskunnalle. Meille on suuri kunnia tulla kutsutuksi näille Dublinin linnassa järjestetyille suurenmoisille juhlapäivällisille.

Linnan muurit voivat kertoa meille historiastanne menneiltä vuosisadoilta samoin kuin myöhemmiltä ajoilta, jolloin taistelitte vapautenne saavuttamiseksi. Sekä Suomi että Irlanti ovat joutuneet kamppailemaan itsenäisyydestään tämän vuosisadan aikana, ja kummankin maan historia sisältää myös muita maantieteellisiä, poliittisia, taloudellisia ja kulttuuriin liittyviä yhtäläisyyksiä.

Luonnollisesti on myös eroavuuksia, mutta suomalaiset ja irlantilaiset näyttävät tulevan hyvin toimeen keskenään, missä tahansa maailmalla kohtaavatkin. Olen erityisen ylpeä siitä, että olen ensimmäinen Suomen presidentti, joka tekee valtiovierailun Vihreälle saarelle.

Euroopan unionin jäsenyysneuvottelujen ja jäsenenä olomme ensimmäisten kuudentoista kuukauden aikana olemme saaneet Irlannin täyden tuen. Siksi on mielestäni erittäin sopivaa esittää tänään tässä juhlavassa tilaisuudessa Dublinin linnassa kiitokseni Irlannin hallitukselle ja kansalle tuestanne.

Suomessa lokakuussa 1994 järjestetty kansanäänestys ja mielipidetiedustelut sen jälkeen osoittivat, että äänestäjien selvä enemmistö oli ja on edelleen liittymisen kannalla. Olemme nyt yrittäneet parhaamme mukaan opetella pelin sääntöja ja uskon, että olemme valmiita, halukkaita ja kykeneviä osallistumaan Euroopan tulevaisuuden muovaamiseen.

Koska Irlanti on ollut EU:n jäsen vuodesta 1973 lähtien, teillä on runsaasti kokemusta jäsenyydestä ja tiedätte hyvin, kuinka olla tehokas ja hyödyllinen. Suomella ja Irlannilla on hyvin samanlaisia kiinnostuksen kohteita ja pyrkimyksiä ulkopolitiikassaan. On siis luonnollista työskenellä yhdessä EU:ssa ja muilla kansainvälisillä foorumeilla. Kumpikin maa on hyvin riippuvainen vapaasta ulkomaankaupastaan, kumpikin pysyttäytyy sotilasliittoutumien ulkopuolella, mutta samanaikaisesti molemmat ottavat aktiivisesti osaa rauhanturvatoimintoihin.

Erityisesti odotamme läheisestä yhteistyötä hallitusten välisessä konferenssissa, jossa Irlannin rooli puheenjohtajamaana tulee olemaan merkityksellinen, jotta neuvotteluissa saavutettaisiin myönteisiä tuloksia. Nyt on erittäin tärkeää Euroopan edelleen kehittäminen, vaikkakin monia esteitä ja vaikeuksia on voitettavana. Tarvitaan neuvottelutaitoa ja rakentavia ajatuksia antamaan uutta vauhtia Eurooppa-ajatukselle.

Unionille on tärkeätä, että hallitusten välisessä konferenssissa päästään positiivisiin tuloksiin. Edistystä tarvitaan monimutkaisissa laajentumista, työllisyyttä, EMU:a ja institutionaalisia uudistuksia koskevissa kysymyksissä. Suomi painottaa erityisesti työttömyyskysymystä, joka aiheuttaa suurta huolta EU-maissa. Kamppailemme sietämättömän laajaa työttömyyttä vastaan. Tämä ei ole pelkästään taloudellinen ongelma, vaan mitä suurimmassa määrin inhimillinen tragedia työttömille ja heidän perheilleen.

Emme kuitenkaan saa unohtaa EU:n ulkopuolisen maailman kärsimyksiä ja tarpeita. Tiedän varsin hyvin, että Te, presidentti Robinson, olette osoittanut suurta mielenkiintoa ja empatiaa Afrikan mannerta kohtaan, missä monet ihmiset elävät huonoissa oloissa. Olen itse ollut tekemisissä Afrikan kysymysten kanssa suuren osan työelämääni. Siksi olen iloinen saadessani tilaisuuden keskustella näistä meitä molempia kiinnostavista asioista.

Maittemme kahdenväliset suhteemme ovat erinomaiset. Yhteistyö kaikilla tasoilla, kulttuurivaihto, kauppa ja turismi kehittyvät suotuisasti. Suomalaiset yritykset ovat asettumassa Irlantiin: suomalaisten omistuksessa olevat Tara-kaivokset Navanissa ovat merkittävästi myötävaikuttaneet Irlannin vientiin. Kuutisen tuhatta suomalaista käy Irlannissa vuosittain, ja Suomessa käyvien irlantilaisten määrä on noin kolme tuhatta. Näin on hyvä, mutta parantamisen varaakin on.

Molemmissa maissa toimivat ystävyysseurat ja liikemiesklubit ovat aktiivisia ja antavat arvokkaan panoksensa liikesuhteiden ja yksittäisten ihmisten välisten suhteiden lisäämiseksi. Tällaista vapaaehtoista työtä ei voi mitata rahassa, mutta se edesauttaa myönteisellä ja käytännöllisellä tavalla maitamme lähentymään toisiaan.

Maittemme väliset kulttuurisiteet ovat lisääntyneet huomattavasti. Tästä on paljon todisteita musiikin, rakennustaiteen, maalaustaiteen, kuvanveiston, elokuvan ja kirjallisuuden aloilla sekä täällä että Suomessa. Haluaisin käyttää tätä tilaisuutta hyväkseni onnitellakseni Irlantia viimeisimmän Nobelin kirjallisuuspalkinnon johdosta. Seamus Heaney teki menestyksekkään vierailun maamme pääkaupunkiin viime kesänä esiintyessään Helsingin juhlaviikoilla. Kokoelma hänen runojaan julkaistiin äskettäin suomen kielellä. Irlantilais-suomalaisten kulttuurisuhteiden huomattavin saavutus nykypäivinä lienee Pentti Saarikoskella, joka suomensi James Joycen tuotantoa.

Irlanti on monien muiden asioiden ohella tunnettu myöskin runsaasta perinteellisestä musiikistaan. Irish Music Festival -ryhmä on useana syksynä kierrellyt monissa Suomen kaupungeissa. Tämä on varmasti saattanut yhteiskuntamme laajat kerrokset kosketuksiin irlantilaisen musiikin, irlantilaisten esiintyjien ja yleensä irlantilaisen kulttuurin kanssa.

Voin myös tyytyväisenä todeta, että iirin kieltä on opetettu Helsingin yliopistossa parinkymmenen vuoden ajan. On perustettu tieteellinen Kelttiläisen tutkimuksen seura, jolla on ollut useita kokouksia. Tähän mennessä tärkein niistä pidettiin Helsingissä helmikuussa 1995. Suurin osa symposiumissa pidetyistä esitelmistä julkaistaan pian kirjana nimellä "Celtic Helsingiensia". Sen julkaisija on Suomen kahdesta akatemiasta vanhempi: Suomen Tiedeseura. Niinikään tunnen suurta tyytyväisyyttä, kun tiedän, että jotkut irlantilaiset oppineet ovat nähneet niin paljon vaivaa, että ovat opiskelleet suomen kieltä saadakseen tietää enemmän Suomesta ja sen saavutuksista kansantietouden, historian ja kielitieteen aloilla.

Lopuksi kiitän Teitä lämpimästi kutsusta vierailla Irlannissa; vieraanvaraisuudesta, jota meille on osoitettu; ja tämän viikon aikana järjestämästänne erinomaisesta ohjelmasta. Vaimoni ja minä olemme kiitollisia kaikesta tästä ja odotamme mielenkiinnolla Dublinissa käytäviä keskustelujamme ja täältä saatavia kokemuksia samoin kuin Galwayn näkymiä ja Connemaran jylhää kauneutta.

Sallikaa minun kohottaa maljani Irlannin presidentille ja herra Robinsonille. Slainte!