Suomennos

TASAVALLAN PRESIDENTTI MARTTI AHTISAAREN PUHE

INSTITUTE OF EUROPEAN AFFAIRS -TUTKIMUSLAITOKSESSA

DUBLINISSA 14.5.1996

PIENET VALTIOT EUROOPAN UNIONISSA; HAASTEITA JA MAHDOLLISUUKSIA

On suuri kunnia puhua tälle kunnianarvoisalle yleisölle. Aikamme uudet turvallisuushaasteet edellyttävät täsmällisiä ja uutta luovia kansainvälisten suhteiden analyysejä. Meidän on irrottauduttava vanhoista uhkakäsityksistä ja rakennettava uutta Eurooppaa uusille sukupolville. The Institute of European Affairs on antanut erinomaisen panoksen tällä alalla. Haluankin toivottaa sen työlle parhainta menestystä.

Puheeni teema on: Euroopan unionin pienet valtiot; haasteita ja mahdollisuuksia. Haluan korostaa, että unionisopimuksen mukaan pienet jäsenmaat ovat yhdenvertaisia suurten kanssa. Silti Suomella ja Irlannilla on monia yhteisiä etuja ajettavanaan, mikä luo tarpeen läheiselle yhteistyölle.

Aluksi haluan ilmaista Suomen kiitollisuuden Irlannin hallitukselle ja kansalle siitä tuesta, jota teiltä olemme saaneet jäsenyysneuvottelujen aikana samoin kuin näinä kuutenatoista kuukautena, jotka olemme olleet unionin jäsenenä.

Koko historian ajan pieniä maita on pidetty syntymästään asti tuomittuina. Vuonna 1940, Neuvostoliiton ulkoministeri Molotov sanoi liettualaiselle vastapuolelleen: "Teidän tulee olla realisti ja ymmärtää, että pienten valtioiden aika on ohitse." Neuvostoliittoa ei enää ole, kun taas Liettualla on jälleen itsenäisyytensä. Ainakin tässä kohdin historia puoltaa oikeudenmukaisuutta, ei raakaa voimaa.

Ekotaloudesta on tätä nykyä tulossa vähintäänkin yhtä tärkeä tekijä kuin geopolitiikasta, ja yhteistyö ohittaa voimapolitiikan.

Yhteiset arvot kuten sosiaalinen vastuuntunto, oikeusvaltioperiaate ja markkinatalous yhdistävät valtioita. Ennen kaikkea pienille valtioille tämä merkitsee oikeudenmukaisempaa ja rauhanomaisempaa elinympäristöä.

Kylmän sodan loppuminen vahvisti Euroopan turvallisuutta. Yhteistyömahdollisuudet ovat kasvamassa huolimatta entisen Jugoslavian ja Kaukasuksen vakavista sotilaallisista konflikteista.

Tarvitsemme yhteistyötä selvitäksemme uudenkaltaisista turvallisuusuhkista aina huumekaupasta ympäristöriskeihin. Yhteistyö unionin puitteissa ei kuitenkaan riitä; meidän on työskenneltävä maailmanlaajuisesti kaikkien valtioiden kanssa. Haluankin kiittää Irlannin hallitusta siitä, että se on nostanut huumeiden vastaisen taistelun yhdeksi EU:n puheenjohtajakautensa päätavoitteista.

Saattaa kuulostaa ironiselta, että vaikka Eurooppaa ei kahtiajaon päättymisen jälkeen uhkaa enää suurimittainen sota, elämme alati kasvavan ydinlaskeuman riskin alla. Vaarallisiksi luokitellut ydinreaktorit entisen Neuvostoliiton alueella ovat ydinlaskeumien mahdollisia lähteitä. Jotkut näistä reaktoreista sijaitsevat aivan Suomen läheisyydessä. Kansainvälisellä yhteisöllä, ja ennen kaikkea Euroopan unionilla, on edessään valtaiset taloudelliset haasteet, jotta uusilta Tshernobylin kaltaisilta ydinkatastrofeilta säästyttäisiin. Yhteistyön syventäminen ennen kaikkea Venäjän ja Ukrainan kanssa on ensiarvoisen tärkeää.

Euroopan taloudellinen ja poliittinen integraatio luotiin pohjimmiltaan kitkemään sodan syyt tältä konfliktien raastamalta mantereelta. Tämä peruste ei ole menettänyt ajan myötä merkitystään. Päinvastoin. Pysyvä rauha perustuu taloudelliselle hyvinvoinnille demokraattisessa ja oikeudenmukaisessa ympäristössä. EU:n laajentuminen edelleen edistäisi vakautta ja turvallisuutta koko mantereella.

Vastoin usein esitettyjä käsityksiä uskon, että EU:n laajenemisen hinta ei muodostu kohtuuttomaksi unionille ja sen jäsenvaltioille.

Suomi on koko historiansa ajan ollut poliittisesti ja kulttuurinsa puolesta osa Eurooppaa. Valitettavasti olemme myös joutuneet kärsimään raskaasti siitä voimapolitiikasta, joka vallitsi valtioiden välisissä suhteissa vuosisatojen ajan. Suuret vallat sanelivat säännöt, pienten valtioiden oli pakko sopeutua joko liittoutumalla jonkin osapuolen kanssa tai eristäytymällä. Kylmän sodan tilanteeseen Suomi sopeutui liittymällä taloudellisesti, poliittisesti ja kulttuurinsa kautta Länsi-Eurooppaan ja ottamalla huomioon itäisen naapurinsa turvallisuusintressit. Puolueettomuus ja taloudellinen integraatio turvasivat Suomen kansainvälisen aseman.

Uudessa Euroopassa jäsenyys Euroopan unionissa oli meille luonnollinen valinta.

Nyt kun 16 kuukautta jäsenyyttä on takana, on kansainvälinen asemamme vakaampi kuin koskaan. Maani käy läpi sopeutumista unionin jäsenyyteen, joka on tehnyt helpommaksi edistää taloutemme rakenteellisia muutoksia. Maataloudessa on meneillään vaikea rakennesopeutus. Kuluttajille jäsenyys on jo tuonut etuja: elintarvikkeiden hinnat putosivat noin 10 prosenttia. Suomi pyrkii Euroopan raha- ja talousliitto EMUn kriteereiden täyttämiseen.

Ulko- ja turvallisuuspolitiikassa Euroopan muutos helpottanut mukautumistamme unionin jäsenyyteen. Kylmän sodan aikaista puolueettomuutta ei enää tarvita. Sen sijaan Suomi noudattaa turvallisuuspolitiikkaa, joka perustuu itsenäiseen puolustukseen, sotilaalliseen liittoutumattomuuteen ja yhteistyövaraisten turvallisuusjärjestelyjen aktiiviseen edistämiseen. Tässä politiikassa unionijäsenyys on yhä tärkeämpi väline.

Jokainen unionin jäsenvaltio ei ole vain eurooppalainen, vaan sillä on myös oma historiansa ja maantieteellinen yhteytensä. Siksi on Pohjois-Euroopan ja Itämeren alueen vakaus elintärkeää Suomen turvallisuudelle.

Baltian maat - Viro, Latvia ja Liettua - ovat luomassa normaaleja naapurisuhteita Venäjään. Se ei ole helppoa, sillä historia luo tumman varjonsa näiden suhteiden ylle. On varsin tärkeää, että Euroopan unioni on esittänyt aloitteita ja strategioita, joilla se tukee siirtymävaihetta ja vakauden luomista niin Itämeren alueella kuin Venäjälläkin. Euroopan unioni on saamassa pohjoisen ulottuvuuden, jonka pitäisi vastata unionin Välimeri-ulottuvuutta.

Hallitustenvälisen konferenssin tehtävänä on tarkistaa unionin perussopimuksia. Institutionaaliset muutokset unionissa ovat perusteltuja, jos ne parantavat unionin tehokkuutta säilyttäen jäsenvaltioiden tasavertaisuuden.

EU:n perusongelma ei ole omiin kykyihinsä luottavien pienten valtioiden olemassaolo, vaan pikemminkin se, että liian monet jäsenvaltioista, erityisesti suuremmat jäsenet, eivät pidä unionia tarpeeksi kykenevänä suojelemaan ja edistämiin niiden etuja.

Meidän on kehitettävä unionin yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa dynaamisesti ja laaja-alaisesti. Unionin täytyy olla vahva konfliktien ehkäisyssä, kriisien hallinnassa ja rauhan palauttamisessa.

Me olemme esittäneet tässä asiassa Ruotsin kanssa konkreettisen ehdotuksen unionikumppaneidemme harkittavaksi hallitustenvälisessä konferenssissa.

Meidän ehdotuksemme mukaan unionin täytyy voida ottaa käyttöön humanitaarisia operaatioita, pelastusoperaatioita, rauhanturva- ja kriisinhallintatoimia. Näiden toimintojen tulisi perustua joko Yhdistyneiden kansakuntien tai Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön toimeksiantoon. Voidakseen käyttää sotilaallisia kriisinhallintakeinoja unionilla on oltava läheisempi yhteys Länsi-Euroopan unioniin. Kaikilla unionin jäsenillä on oltava tasavertaisuuteen perustuva tilaisuus osallistua Länsi-Euroopan unionin EU:n puolesta toteuttamia operaatioita koskevaan päätöksentekoon ja operaatioiden toteutukseen.

Voimme vahvistaa unionin ulkoista roolia myös käytännöllisin tavoin. Puheenjohtajan ja troikan tulisi voida käyttää hyväkseen myös muiden unionikumppaneiden poliittisia voimavaroja ja erityistä alueellista asiantuntemusta. Tästä olemme jo nähneet joitakin hyödyllisiä esimerkkejä. Me olemme valmiit antamaan oman panoksemme.

NATO on mukautumassa Euroopan muuttuviin olosuhteisiin. Suomen näkökulmasta NATOn rooli konfliktinhallinnan ja rauhanturvan alalla on tärkeä. NATOn laajentumisessa on tärkeää, että jos se tehdään, se tehdään Euroopan turvallisuutta lisäävällä tavalla.

Olennaisena osana NATOn muuttuvaa roolia on rauhankumppanuusohjelma noussut esiin toimivana uudistuksena. Se mahdollisti myös NATO-johtoisen IFOR-operaation entisessä Jugoslaviassa. Kylmän sodan aikaiset viholliset ovat nyt hyvin menestyksellisessä yhteistyössä sotilaallisen turvallisuuden alalla. Uskon, että rauhankumppanuus ja IFOR muodostavat, jos niitä kehitetään edelleen ja jos ne yleisesti hyväksytään, mitä lupaavimman mallin Euroopan yhteisille turvallisuushankkeille.

Eurooppa tarvitsee ihanteita. Maanosamme tulisi perustua kansalaisyhteiskunnille, jotka ylittävät kansalliset rajat ja ulottuvat Euroopan unioninkin rajojen yli.

Tämä tulee poistamaan pienten ja isompien valtioiden välisen eron. Vaikka näin käykin, säilyvät elämäämme rikastuttavat näkyvät kansalliset ominaispiirteet.

1800-luvulla, jolloin Suomi oli Venäjän hallitsema suurruhtinaskunta, suomalainen valtiomies Johan Wilhelm Snellman hahmotteli Kantin ja Hegelin hengessä vision maailmanyhteisöstä, jossa pientenkin valtioiden ääni kuuluisi. Snellman väitti, että "kansakunnat eivät ole olemassa ainoastaan itseänsä, vaan ihmiskuntaa varten". Hänen visionsa on tullut lähemmäksi toteutumistaan sekä yhdistyneen Euroopan että yhteistyövaraisen maailmanjärjestelmän synnyn seurauksena. Se on maailma, joka on parempi paikka Suomen ja Irlannin kaltaisille maille.