Suomennos

SUOMEN TASAVALLAN PRESIDENTIN MARTTI AHTISAAREN PUHE

10.9.1996, BOHEMIA FOUNDATION, Praha

KOHTI EUROOPAN YHTEISTÄ TURVALLISUUSALUETTA

Haluan kiittää Bohemia-säätiötä tilaisuudesta esitelmöidä tässä historiallisessa ympäristössä.

Elämme kansainvälisessä politiikassa historiallista syvälle käyvää muutosvaihetta, jolloin tarvitaan luovaa ajattelua ja uudenlaisia ratkaisumalleja. Tutkimuslaitoksilla on ollut arvokas rooli tutkijoiden ja päättäjien välisen kansainvälisen vuorovaikutuksen edistäjinä. Bohemia- säätiöstä on tullut yksi alan arvostetuimmista laitoksista.

Viime vuosien aikana Tshekin kansakunta on ottanut sille kuuluvan paikkansa ja jatkanut siitä tilanteesta, mihin se puoli vuosisataa sitten pakotettiin. Haluan osoittaa kunnioitukseni maanne kansalaisille heidän korvaamattomasta roolistaan "samettivallankumouksen" toteutumisessa. Ulkoisen sorron vaikeina vuosina te osoititte kansalaisrohkeutta ja päättäväisyyttä. Vapauden liekki ei milloinkaan tukahtunut.

Tshekin tasavalta on Euroopan uusien demokratioiden joukossa toiminut vaikean siirtymävaiheen tiennäyttäjänä. Maanne on onnistunut aikaansaamaan vahvan talouskasvun ja minimoimaan markkinatalouteen siirtymisestä aiheutuvat ongelmat.

Historian kululle on luonteenomaista jatkuva muutostila. Tänä päivänä sekä muutostahti että muutosten vaikutukset ovat kuitenkin perinpohjaisempia kuin milloinkaan aikaisemmin. Meneillään olevaa kansainvälisten suhteiden muutosta luonnehtivat vastakkaiset voimat: yhdentyminen ja hajaantuminen. Tämä on monimuotoinen prosessi, jota on hallittava avoimin mielin ja luovasti.

Euroopan muutos on pääsääntöisesti ollut rauhanomainen. Uusi turvallisuusjärjestys on muotoutunut mantereelle. Ideologisen kahtiajaon häviäminen, demokraattiset ja taloudelliset uudistukset Venäjällä, sopimukset tavanomaisen ja ydinaseistuksen rajoittamisesta sekä yhdistymisprosessi ovat tämän uuden Euroopan perustekijöitä.

Alueelliset aseelliset konfliktit Balkanilla ja Kaukasuksella ovat heittäneet varjon tälle rauhanomaiselle kehitykselle. Kansainvälinen yhteisö on vähitellen löytämässä kriisinhallinnan keinoja. Tämä ei olisi ollut mahdollista ilman NATOn roolissa tapahtunutta muutosta. Viittaan tässä erityisesti rauhankumppanuusohjelmaan ja IFOR-operaatioon.

Venäjä ja sen tulevan kehityksen suunta on Euroopan turvallisuuden kannalta ensiarvoisen tärkeää. Viime kesäkuukaudet voivat myöhemmässä tarkastelussa osoittautua yhdeksi Venäjän historian käännekohdaksi. Presidentinvaaleissa Venäjän kansa torjui kommunismin ja äänesti uudistusten jatkamisen puolesta. Vaalien tulos ei ollut ennalta selvä. Maan taloudelliset ja sosiaaliset ongelmat olivat vaikeat.

Nyt tehtävänämme on muutoksen hallinta ja vakauden vahvistaminen Euroopan yhteisen turvallisuusalueen luomiseksi. Haluan kiinnittää huomiota kahteen tämän tehtävän osa-alueeseen:

(1) kuinka vahvistetaan rauhan taloudellisia ja poliittisia perusteita ja kehitetään Euroopan unionia asteittain yhä tärkeämmäksi tämän vakauspolitiikan tekijäksi, sekä

(2) kuinka tuetaan mantereen yhtenäisyyttä vahvistamalla yhteistyövaraista turvallisuutta ETYJ:n, Euroopan neuvoston, PfP:n, NATOn ja WEU:n kautta.

Immanuel Kant ja Woodrow Wilson uskoivat, että demokratiat eivät olleet taipuvaisia sodankäyntiin, koska sodankäynti ei koskaan palvellut koko kansan etua. Kun kansa valvoo vallan käyttäjiä, se ehkäisee sotaisaa käyttäytymistä. Emme kuitenkaan voi pitää demokratiaa itsestään selvänä. Demokratialla on taloudelliset ja yhteiskunnalliset edellytyksensä ja lähtökohtansa. Euroopan integraatio tähtää sodan perussyyn, demokratian puutteen, poistamiseen Euroopasta. Toisen maailmansodan jälkeen Eurooppa oli liian heikko toimimaan yksin. Yhdysvaltain kumppanuutta tarvittiin alusta alkaen rauhan vakiinnuttamiseen. Valitettavasti Keski-Euroopan valtiot jäivät Stalinin vallan alle.

Suomi teki toisenlaisen valinnan. Emme joutuneet koskaan puna-armeijan miehittämäksi, vaan säilytimme itsenäisyytemme ja demokraattiset instituutiomme. Onnistuimme rakentamaan hyvät suhteet Neuvostoliittoon ja harjoittamaan menestyksellisesti puolueettomuuspolitiikkaa. Rakensimme pohjoismaisen hyvinvointivaltion ja osallistuimme läntisen Euroopan taloudelliseen integraatioon OECD:n, EFTAn ja ETAn kautta. Edistimme myös yhteistyövaraisia turvallisuusjärjestelyjä, esimerkiksi käynnistämällä ETYJ-prosessin ja tukemalla sitä aktiivisesti.

Kylmän sodan päättyminen avasi tien Euroopan unionin laajentumiselle. Unionin laajentuminen on historiallinen ponnistus taloudellisen ja sosiaalisen perustan luomiseksi Euroopan vakaudelle ja kestävälle rauhalle, aivan kuten Marshall-avustusohjelma oli aikanaan. Suomi, Ruotsi ja Itävalta liittyivät Unioniin vuonna 1995. Nyt laajentuminen suuntautuu Keski-Euroopan uusiin demokratioihin, Baltian maihin sekä Välimeren valtioihin.

Euroopan unionin kehittäminen ja laajentuminen ovat avainasemassa vahvistettaessa turvallisuutta Euroopassa. Euroopan unioni ei ole eikä sen pidä muodostua supervaltioksi, johon eri kansakunnat, valtiot, etniset ryhmät, kulttuurit ja alueet asteittain häivyttyisivät. Presidentti Havel on muotoillut asian hyvin:

"Näen Euroopan unionin hyvin hallituksi yritykseksi luoda yhtenäinen alue, joka mahdollistaa Euroopan itsenäisten osatekijöiden kehittyä vapaasti omaa tietään kestävän turvallisuuden ja kaikkia osapuolia hyödyttävän yhteistyön pohjalta. Tämä yhteistyö perustuu demokratian, ihmisoikeuksien kunnioituksen, kansalaisyhteiskunnan ja vapaan markkinatalouden periaatteille."

Laajentuminen on Euroopan unionille vaativa haaste. Yksi ensimmäisistä tehtävistä on unionin identiteetin ja instituutioiden vahvistaminen. Näitä kysymyksiä käsitellään parhaillaan EU:n hallitustenvälisessä konferenssissa (HVK). Nämä kysymykset ovat kuitenkin HVK:a laajempikantoisia ja koskettavat suoranaisesti hakijamaiden tulevaisuutta.

Unionin rahoituskehys, yhteinen maatalouspolitiikka ja alue- ja rakennepolitiikat tulee sopeuttaa tulevaisuuden vaatimuksia vastaaviksi. Onnistunut siirtyminen Euroopan talous- ja rahaliiton kolmanteen vaiheeseen tulee olemaan osoitus unionin kyvystä vastata uusiin haasteisiin kuten laajentumiseen.

Kaikilla hakijamailla tulisi olla tilaisuus aloittaa neuvottelut samanaikaisesti. Neuvottelujen edistyminen ja niiden onnistunut loppuunsaattaminen riippuu jäsenkandidaattien omista ponnisteluista yhteiskuntiensa uudistamiseksi ja kyvystä ratkaista ulkosuhteisiinsa liittyvät ongelmat.

Euroopan unioni on tänä päivänä yhä vaikutusvaltaisempi toimija kansainvälisissä suhteissa. Unionilla on keskeinen rooli kansainvälisen kauppajärjestelmän tulevassa kehittämisessä. Maailmantalous jatkaa integroitumistaan ja keskinäisriippuvuus on yhä tiiviimpää. Euroopan unioni tarvitsee laajempaa kaupan vapauttamista. Vapaakauppa länteen, itään ja etelään tarjoaa vastauksen.

Euroopan unionin tulee kehittyä myös poliittisena toimijana näiden jatkuvien muutosten aikana. Kehityksen tulee jatkua jäsenvaltioiden hallitustenvälisen yhteistyön perustalta. Yhtenäisempää ja vaikutusvaltaisempaa eurooppalaista panosta tarvitaan turvallisuuden uusien uhkien kuten etnisten kiistojen, järjestäytyneen rikollisuuden, ydinvoimaan liittyvien riskien ja ympäristötuhojen torjunnassa. Tätä panosta tarvitaan myös kriisinhallintakapasiteetin luomiseen samoin kuin poliittiseen vuoropuheluun ja yhteistyöhön muiden globaalien toimijoiden kanssa.

Venäjä on Euroopan unionille erityisen tärkeä kumppani. Vain jatkamalla ja edelleen tiivistämällä demokratiaa ja markkinataloutta vahvistavaa yhteistyötä Venäjän kanssa voidaan vahvistaa vakautta maanosassamme. On myös muistettava Venäjän valtavat taloudelliset mahdollisuudet. Vanha viisaus - mitä enemmän taloudellisia siteitä, sitä lujempi suhde - pätee tässäkin.

Haluan korostaa sitä, että laajentuvan Euroopan unionin, Yhdysvaltojen ja Venäjän yhteistyö hyödyttäisi olennaisesti kansainvälistä turvallisuutta. Meidän on työskenneltävä päättäväisesti tämän tavoitteen hyväksi.

Tehtävämme on haastava, koska meidän on luotava jotain täysin uutta. Kylmän sodan asetelma hallitsi ajatteluamme vuosikymmenien ajan. Nyt meidän tulee rakentaa uudelle perustalle.

Vakauden ja yhteistyön lujittaminen on, luonnollisista syistä, ollut yksi politiikkamme ensisijaisia tehtäviä. ETYJin ja Euroopan neuvoston rooli on tässä korvaamaton. ETYJ tarjoaa yhteisen turvallisuuden periaatteet ja rakenteet ja kattaa kaikki Euroopan turvallisuudesta vastuussa olevat valtiot. ETYJ on monien eurooppalaisten järjestöjen ja YK:n tärkeä yhteistyökumppani.

Tänä päivänä tiedämme, että ETYJ oli eräs keskeinen tekijä Euroopan kahtiajaon lopettamisessa. ETYJ:öön turvautuivat entisen Neuvostoliiton ja Keski-Euroopan maiden ihmisoikeusaktivistit. Helsingin päätösasiakirjan ihmisoikeuslausekkeet saivat Prahassa voimakasta kaikupohjaa 'Charter 77' seurantaryhmän toiminnassa. Tammikuun 1. päivänä 1977 perustetun ryhmän julistuksessa kiinnitettiin huomiota YK:n kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskevaan yleissopimukseen ja Helsingin päätösasiakirjaan dokumentteina, joita valtioilla oli velvollisuus noudattaa. Seurantaryhmän julistuksessa todettiin, että nämä asiakirjat oli mainittu hallituksen virallisessa lakikokoelmassa ja että ne olivat siksi sitovia. Charter 77:n julistus pani merkille, että ilmaisun- ja uskonnonvapautta kuitenkin loukattiin rikkoen näin valtion velvollisuutta noudattaa näitä kansainvälisiä sopimuksia.

ETYJ kokoontuu tulevaan Lissabonin huipputapaamiseen hetkellä, jolloin Euroopan uuden turvallisuusarkkitehtuurin rakentaminen on tulossa ratkaisevaan vaiheeseen. ETYJ:n periaatteet ja tavoitteet muodostavat perussäännöstön, jota kaikkien uusien ratkaisujen tulee kunnioittaa. Haasteena on löytää poliittista tahtoa, että ETYJ:ä käytetään hyväksi vakauden edistämisessä, kriisien varhaisvaroituksessa, konfliktien ehkäisemisessä, poliittisessa kriisinhallinnassa ja konfliktien jälkeisessä jälleenrakentamisessa. ETYJin toiminnallisia valmiuksia tulee vastaavasti kehittää.

ETYJ:illä on mittava tehtävä entisen Jugoslavian jälleenrakentamisessa. Järjestön tulee jatkaa myös rakentavaa työtään Vuoristo-Karabahin ja Tshetshenian kriisien rauhoittamiseksi.

Pidän Euroopan Neuvoston työtä tärkeänä. Neuvostossa eurooppalaiset parlamentaarikot ja hallitusten edustajat oppivat arvostamaan samoja arvoja - "Euroopan yhteisten arvojen aluetta". Euroopan neuvoston toimeenpanomekanismeja tulee edelleen kehittää.

Euroopan tulee keskittyä yhteistyövaraisen turvallisuusjärjestelmän rakentamiseen. Tavoitteena on luoda Euroopan yhteinen turvallisuusalue, missä yksikään maa ei koe sotilaallista turvallisuusuhkaa.

Suomi ylläpitää itsenäistä ja uskottavaa kansallista puolustusta. Samanaikaisesti olemme osallistuneet yhteistyövaraisiin yhteistä turvallisuutta edistäviin järjestelyihin. Näitä järjestelyjä on kahdella tasolla: EU:n ja WEU:n piirissä sekä NATOssa. Haluamme vahvistaa Euroopan unionin yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Suomi ja Ruotsi ovat esittäneet, että unionille luodaan sotilaallista kriisinhallintakykyä, mikä edellyttää vahvempaa yhteyttä EU:n ja WEU:n välille. Olemme tyytyväisiä NATOn pyrkimyksiin määritellä uudelleen rooliaan. Arvostamme korkealle yhteistyötämme NATO:n kanssa, erityisesti rauhankumppanuuden ja IFOR:in puitteissa.

Eräille maille kuten Tshekin tasavallalle NATOn täysjäsenyys on ensisijainen tavoite. Me pidämme tärkeänä sitä, että jokaisen valtion oikeutta valita omat turvallisuusratkaisunsa tulee kunnioittaa. NATOn laajentuminen tulee olemaan merkittävä uusi kehitysaskel Euroopan turvallisuusarkkitehtuurissa. Laajentuminen vaikuttaa suoranaisesti tai välillisesti koko mantereen turvallisuuteen. Suomi kiinnittää erityistä huomiota Baltian alueeseen tässä yhteydessä.

NATO on sitoutunut edistämään koko Euroopan vakautta ja turvallisuutta. Tämän saavuttamiseksi on olennaista, että NATO ja Venäjä kykenevät kehittämään toimivan yhteistyösuhteen, joka noudattaa ETYJ:n periaatteita. Eurooppaan ei tule luoda uusia etupiirejä.

Naton rauhankumppanuusohjelmaa tulee edelleen kehittää koko Euroopan kattavana sotilaallisen yhteistyön kehysrakenteena. Ilman tätä ohjelmaa ei IFOR olisi ollut nykyisessä muodossaan mahdollista. Tulokset ovat rohkaisevia.

IFOR on ollut menestys sotilaallisessa yhteistyössä kylmän sodan jälkeisessä Euroopassa. Meidän tulee rakentaa tämän kokemuksen pohjalle.

Bosniassa tarvitaan kansainvälistä sotilaallista läsnäoloa Daytonissa asetetun määräajan jälkeenkin, vaikkakin suppeammassa muodossa. Tämä on välttämätöntä, jotta voidaan turvata sotien repimän alueen siirtyminen kohti kestävää rauhaa.

Tämän vuosisadan totalitaarinen ajattelu etsi yhtä suurta vastausta kaikkiin inhimillisiin ongelmiin. Goethe sanoi Eckermannille: "Ihminen ei ole luotu ratkaisemaan maailman ongelmia, vaan etsimään ongelman perimmäistä syytä ja sitten pysyttäytymään sen rajoissa, mitä hän kykenee hallitsemaan".

Tänä päivänä olemme etsimässä jotakin uutta. Näkymä siitä on löytynyt. Se on rauhanomainen aikakausi Euroopalle. Uskon, että pystymme sen saavuttamaan.