TASAVALLAN PRESIDENTIN PUHE

JAPANIN LEHDISTÖKLUBILLA 26.9.1997

"Finland and the European Union Within The Changing Global Order "

Kiitän parhaiten mahdollisuudesta puhua Japanin arvostetulla lehdistöklubilla. Tarkastelen seuraavassa globaalia keskinäisriippuvuutta, sen vahvistumista ja eräitä seurausvaikutuksia. Täällä Japanissa ymmärretään maailmankaupan ja taloudellisen kanssakäymisen merkitys. Japanin vientituotteet ovat keskeinen osa uutta maailmantaloutta. Nyt olemme siirtymässä tietoteknologian ja tiedonvälityksen luoman kulttuurisen keskinäisriippuvuuden aikaan. Pyrin valottamaan globalisaatiota oman maani Suomen ja Euroopan unionin näkökulmasta.

Kylmän sodan päättyminen kymmenisen vuotta sitten dynamisoi kansainvälistä muutosta ratkaisevalla tavalla. Tässä muutoksessa on useita toisiinsa vaikuttavia tekijöitä.

Ensinnäkin Kaakkoisen Aasian, Kiinan ja Intian taloudellinen kasvu on ollut viime vuosina rajua. Sadat miljoonat ihmiset ovat päässeet nauttimaan hyvinvoinnista ja jättäneet köyhyyden taakseen. Vaikka monissa näiden alueiden maissa onkin viime aikoina koettu taloudellisia takaiskuja, ei taloudellisen kasvun taittuminen ole näköpiirissä.

Toisekseen Euroopan yhteisen valuutan syntyminen lähivuosina tulee olemaan tämän ajan tärkein muutos maailman valuuttajärjestelmässä. Esitettyjen arvioiden mukaan varsin pian euron syntymisen jälkeen siirtyy noin 1 triljoonan dollarin verran investointeja dollarista euroon. Euro ja dollari hallitsevat tällöin kumpikin noin 40 prosenttia maailman valuuttamarkkinoista, 20 prosenttia jää jenin ja muiden valuuttojen, kuten Sveitsin frangin osalle.

Euron syntyminen kuvaa monella tavoin maailmantalouden muutosta. Ennen muuta dollari ja jeni ovat saamassa rinnalleen uuden vahvan maailmanvaluutan, alueellinen integraatio vahvistuu ja talouden suurten ryhmittymien yhteistyö laajenee.

Globaali keskinäinen riippuvuus on korostetusti nostanut esille kansainvälisen yhteistyön kehittämisen tarpeen. Nyt on harkittava monella tavalla uudelleen kansainvälisen yhteisön käytössä olevaa dialogi-, neuvottelu- ja päätöksentekokoneistoa.

Kansainvälisen kaupan edistämisen ja joukkotuhoaseiden leviämisen ehkäisemisen järjestelyt ovat esimerkkejä laajasti velvoittavista normijärjestelmistä. "Veroparatiisien" tai "mukavuuslippumaiden" syntyminen maapallon eri puolille kuvaavat ongelmaa, joka on voitettava taloudellisen keskinäisen riippuvuuden lisääntyessä ja normijärjestelmien tullessa kattavammiksi.

Tavoiteltava uudenlainen yhteistyön järjestelmä tullee olemaan lomittaisten standardi- ja normikokoelmien sekä päätöksentekomenetelmien verkosto. Siinä on sijansa yleismaailmallisilla sekä alueellisilla järjestelyillä. Me olemme Euroopassa luoneet Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön ja Euroopan unionin kaltaiset perusratkaisut. Keskeinen on NATO ja etenkin siihen liittyvät yhteistyöjärjestelyt maanosamme sotilaalliselle vakaudelle. Ymmärrämme omasta historiastamme, että valtioiden on purettava historialliset vihollisuudet, jotta yhteistyöstä tulee kestävää. Saksan ja Ranskan välinen sovinto on Euroopan yhdentymisen perustana. Nyt on tärkeää Euroopan unionin, Venäjän ja Yhdysvaltain vuorovaikutuksen kehittäminen.

Jatkossa tarvitsemme vahvistuvien taloudellisten ja poliittisten alueiden läheisempää kanssakäymistä. Euroopan unionin ja Aasian kesken mainitsen hyvänä esimerkkinä lisääntyvästä yhteistyöverkostosta ASEM-prosessin.

Globalisoitumisessa on erityisesti kylmän sodan päättymisestä lähtien korostunut taloudellinen ulottuvuus, yksittäiset valtiot ylittävä ja ohittava maailmanlaajuisen tuotannon, kaupan ja rahoituksen keskinäinen riippuvuus. Kaupan ja pääomaliikkeitten vapautuminen ja teknologinen kehitys ovat luoneet yrityksille mahdollisuudet suunnitella eri toimintojensa sijoittumista strategisena, taloudellisena aseena; investointipaikka, tuotannon sijoittuminen, työvoima ja verotus on valittavissa aiempaa vapaammin globaalien markkinoiden määrittämän suurimman tuoton mahdollistamiseksi.

Olisi kuitenkin virhe kuvitella, että maailmankauppa olisi voinut kehittyä ilman poliittista kehitystä ja tukea. Oleellista oli kylmän sodan päättyminen. Lisäksi kansainvälisten järjestöjen työn jälki näkyy. Amerikkalainen professori Paul Kennedy on aivan oikein kiinnittänyt huomiota siihen työhön, jota etenkin Yhdistyneet kansakunnat on vuosikymmenien ajan tehnyt esimerkiksi erilaisten maailmanlaajuisten sopimusten avulla demokraattisten instituutioiden kehittämiseksi kehitysmaissa ja maailmankaupan vapauttamiseksi. Globaalin tiedonvälityksen uranuurtajan Ted Turnerin huomattava taloudellinen lahjoitus YK:lle viime viikolla olkoon osoitus siitä, että talouselämän edustajat laajemminkin osaavat kunnioittaa YK:n tekemiä palveluksia ihmiskunnalle ja maailman taloudelliselle kehitykselle.

Globalisoituminen on ollut tähän saakka nimenomaan taloudellista toimintaa, yritysten ja kaupankäynnin kansainvälistymistä. Nyt tämän prosessin piiriin ovat tulleet melkeinpä kaikki inhimillisen elämän alueet: työmarkkinat, palvelut, kulttuuri ja ajatukset.

Suurimpia haasteita jatkossa on kyetä varmistamaan taloudellinen kasvu ja sen tulosten tasapainoinen jakautuminen väestön eri ryhmien välillä.

Euroopan unionin useimmat jäsenmaat ovat tilanteessa, jossa hyvinvointivaltion perusteet on asetettu kyseenalaisiksi. Mikäli haasteisiin ei pystytä vastaamaan, uhkana on kilpailukyvyn lopullinen rapautuminen ja Euroopan työttömyyden vakiintuminen pysyvästi korkealle tasolle. Euroopan työttömyyden ja muiden talousongelmien ratkaiseminen ja sen myötä yhteiskunnallisen koheesion säilyttäminen on siten myös turvallisuuskysymys.

Globalisaation on nähty jo kohtaavan vastareaktioita maissa, joissa sen etenemisen nähdään muodostuvan uhaksi kansalliselle identiteetille, ansaituiksi koetuille eduille, elintavoille ja tottumuksille. Valtion otteen ja luottamuksen poliittisiin päätöksentekijöihin heikentyessä kehityksen ohjaajana ääriliikkeille ja demagogeille syntyy kasvualustaa.

Yksi keskeisimpiä globalisaation hallinnan haasteita on sopeutuminen vapaasti liikkuvien pääomien maailmaan. On pystyttävä luomaan sellaiset olosuhteet, että ne houkuttelevat ulkomaisia suoria sijoituksia ja luovat niiden kautta uusia työpaikkoja omaan maahan. Pääomien liikkuvuuteen merkittävästi vaikuttava tekijä on maailman rahoitusjärjestelmän kehitys.

Kuten edellä viittasin, suurimpana ensi vuosituhannen kynnykselle osuvana mullistuksena kansainvälisille rahamarkkinoille on yhteisen eurooppalaisen valuutan synnyttäminen. Euroopan talous- ja rahaliitto ei ole ideologinen hanke ja itsetarkoitus, vaan perustuu lähtökohtaisesti käytännöllisiin tavoitteisiin: se lisää rahapoliittista vakautta ja suojaa valuuttaspekulaatioita vastaan. Rahapoliittinen vakaus Euroopassa heijastuu myös vakauden lisääntymisenä maailmanlaajuisesti. Yhteinen rahajärjestelmä edistää lisäksi turvallisuutta lisäävää poliittista yhteistyötä sekä vahvistaa Euroopan asemaa kansainvälisesti.

Tässä tilanteessa on ensiarvoisen tärkeää, että Yhdysvallat, Euroopan unioni, Japani ja kansainväliset rahoituslaitokset alkavat valmistautua euron syntymiseen aiempaa päättäväisemmin. Meidän tulee minimoida valuuttamarkkinoiden mahdolliset epärationaalit reaktiot.

Talouden kyvystä vetää puoleensa suoria sijoituksia on tullut keskeinen kilpailutekijä. Uuden yritystoiminnan syntyminen edellyttää kansainvälisesti riittäviä kilpailukykyisiä toimintaedellytyksiä ja tuotannontekijöiden tarjontaa. Tämän tavoitteen saavuttaminen edellyttää useissa teollisuusmaissa rakenteiden uudistamista ja tuotannontekijöiden säätelyn poistamista.

Yhdysvaltojen talouden dynamiikan ja sen synnyttämien uusien työpaikkojen katsotaan laajalti pohjautuvan markkinavoimien pitkälle vietyyn vapauttamiseen yhteiskunnallisista rasitteista ja säätelystä. Japanin rooli suunnannäyttäjänä Aasiassa on ollut kiistaton. Toimintaympäristön liberalisointi ja deregulaatio ovat keskeisiä globaalisaation etujen täysimääräiseksi hyödyntämiseksi. Japani on lähtenyt tässä työssä voimakkaasti liikkelle. Siirryttäessä informaation ja korkean teknologian aikakauteen, kestävä talouskasvu ja joustavan tuotannon vaatimukset edellyttävät avoimmuutta, vapaita markkinoita sekä yksilöllisyyden ja moninaisuuden hyväksymistä. Tämä on epäilemättä haaste useille muille Aasian maille.

Teollisuusmaissa katsotaan toisaalta enenevässä määrin, ettei vapaan kaupan periaatteita voida ulottaa tuotteisiin, joiden hintaan ei sisälly välttämättömiä koulutuksesta, infrastuktuurin rakentamisesta ja sosiaaliturvasta aiheutuvia kustannuksia. Kansainvälisiin kauppasopimuksiin vaaditaan sisällytettäväksi ekologisia ja sosiaalisia miniminormeja tavaroiden vapaan liikkuvuuden ehdoksi. Kysymys on poliittisesti herkkä ja koskettaa erityisesti vähiten kehittyneiden maiden suhteellisia etuja. Ulkomaankaupalla ja kehitysmaatuonnilla on tutkitusti vähäinen vaikutus teollisuusmaiden teollisuustyöntekijöiden tulonmuodostukseen. Työttömyyden keskeisenä syynä pidetään mm OECD:n ja IMF:n tekemissä tutkimuksissa teknologisen kehityksen nopeutta, koulutuksen sopeutumattomuutta markkinoiden tarpeisiin sekä teollisuuden ja työmarkkinoiden rakenneuudistusten hitautta.

Teknologinen muutos ja globalisaatio kiristävät kilpailua ja ovat valitettavasti lisäämässä työttömyyttä teollistuneissa yhteiskunnissa, ellei muutoksiin varauduta.

Seuraavalla vuosituhannella informaatioteknologia mahdollistaa yhä lisääntyvässä määrin asuinpaikasta riippumattomattoman etätyön tekemisen. Arviot etätyön lisääntymisen vaikutuksista työvoiman fyysiseen sijoittumiseen ja työttömyyteen ovat vielä tällä hetkellä selkiytymättömiä. Tämän seurauksena monet palvelut tuotetaan kaukana tilaajamaasta, toisessa maanosassa. Oikein toteutettuna etätyö tarjoaa osaltaan tasapuolisia mahdollisuuksia ja elämän laadun ja talouden kohenemista. Pahimmillaan se korostaa eriarvoisuutta ja johtaa yhä suurempaan tuloerojen kasvuun eri maailmankolkkien ja yksilöiden välillä.

Valitettavasti osa kehitysmaista ei kuitenkaan ole tullut osalliseksi talouden kansainvälistymisestä. Voidaan jopa puhua maailman uudesta jakautumisesta vauraisiin ja integroituviin vakauden alueisiin ja hajoaviin ja köyhtyviin konfliktialueisiin. Velvollisuudeksemme on katsottava köyhien kehitysmaiden auttaminen pääsemään kansainvälisen talouden piiriin tasavertaisiksi kauppakumppaneiksi ja siten edistämään maailmanlaajuista talouskehitystä. Kehitysmaiden kasvu edellyttää niiden kilpailuetujen hyödyntävän tuotannon laajentamista.

Ensi vuosikymmenten kilpailukykyinen talous rakentuu osaamiselle. Menestyksemme riippuu ratkaisevasti kyvystämme tuottaa uusia innovaatioita. Opetuksen ja työyhteisöjen tuki ennakkoluulottomalle ajattelulle edistää innovatiivisuutta. Tässä Euroopalla voi olla annettavaa Aasialle ja Japanille.

Innovaatioiden kehittäminen kilpailukykyisiksi tuotteiksi vaatii useimmissa tapauksissa joko suurta yrityskokoa tai vahvaa yhteiskunnallista tukea. Informaatioteknologia tarjoaa kuitenkin esimerkkejä keksintöjen kehittymisestä globaaleiksi yrityksiksi muutamassa vuodessa innovaatioiden hyödyntämistä tukevassa ympäristössä.

Suomi on valtio, jonka historia on sivistyshistoriaa. Maamme on saavuttanut toisen maailmansodan jälkeen arvostetun aseman korkean tekonologian, kulttuurin ja osaamisen valtiona. Käsipuhelimien käyttötiheys on Suomessa suurinta maailmassa. Internetin käyttö on maassamme laajinta maailmassa. Niinikään luemme japanilaisten ohella vieläkin eniten lehtiä. Suomi on asettanut tavoitteekseen nousta Euroopan unionissa johtavaksi tietoyhteiskunnaksi, sekä teknologisen soveltamiskyvyn että innovatiivisuuden osalta. Tavoite on kunnianhimoinen, mutta silti realistinen.

Maailmantalouden kasvun saavuttamiseksi ei globalisaatiolle ole luonnollista vaihtoehtoa. Monissa teollistuneissa maissa edellytetään myös uhrauksia. Sosiaalisiin rakenteisiin ja järjestelmiin kohdistuu suuria muutospaineita. Pohjoismaiselle ajattelulle on vierasta yksipuolinen antautuminen markkinavoimien vietäväksi. Verotuksen ja sosiaaliturvajärjestelmän uudistaminen johdonmukaisemmaksi ja kannustavammaksi on välttämätöntä.

Meneillään oleva maailman yhteisen "kaupunkikylän" syntyminen on asettanut rajoja kansallisvaltioiden vallankäytölle. Monista "ulkomaista" on tullut ainakin jollain tavoin myös "toisia kotimaita". Etäisyys talouden suurena kustannustekijänä on oleellisesti pienentynyt. Koemme TV:n välityksellä reaaliajassa kaukaisimmatkin tapahtumat.

Kansallisen vallankäytön rajoittuminen on korvattava tasavertaisen moninkeskisen yhteistyön vahvistamisella. Sille on nyt tullut todellinen tilaus. Mitenkäpä muutoin voimme turvata esimerkiksi maapallomme uhkaavat saastumisriskit kuin vahvistamalla kansainvälisten sopimusten merkitystä ja niiden valvontaa. Käytänkin tätä tilaisuutta hyväkseni esittääkseni toivomuksen, että ensi joulukuussa Kiotossa pidettävästä ilmastokokouksesta tulisi menestys. Tässä olisi kyse ensimmäisestä konkreettisesta ilmaston tilan paranemiseen tähtäävästä kansainvälisestä sopimuksellisesta toimenpiteestä.

Edessämme ei ole kulttuurien yhteentörmäyksen vaan niiden lisääntyvän vuorovaikutuksen ajanjakso. Sen kehittymiseen voimme kaikki vaikuttaa aiempaa paremmin. Se on osallistumista yhteisen maapallomme ja sen asukkaiden turvallisuuden vahvistamiseen.

Kiitos