Suomennos

TASAVALLAN PRESIDENTIN PUHE EUROOPAN NEUVOSTON HUIPPUKOKOUKSESSA
STRASBOURGISSA 11.10.1997

Haluaisin ensiksi, aiemmin puhuneiden kollegoideni tavoin, kiittää Ranskaa ja presidentti Chiracia kutsusta Strasbourgiin Euroopan neuvoston toiseen huippukokoukseen. Tämä kokous on erittäin ajankohtainen. Vuosi 1997 saattaa jäädä historiaan huippukokousten vuotena, mutta kaikilla näillä huippukokouksilla on ollut tärkeä asema ja rooli luotaessa uuttaa Eurooppaa, jonka olemme nähneet muotoutuvan viimeisen kahdeksan vuoden aikana.

Amsterdamin ja Luxemburgin huippukokoukset näyttävät tietä syvemmälle ja laajemmalle eurooppalaiselle yhteistyölle Euroopan unionin puitteissa. NATOn Madridin huippukokouksen päätökset loivat pohjan uudenlaiselle Euroopan turvallisuuspoliittiselle yhteistyölle ja instituutioille kuten Euroatlanttiselle kumppanuusneuvostolle.

Meidän huippukokouksemme tavoitteena on vahvistaa Euroopan demokraattista vakautta edistämällä ihmisoikeuksien kunnioittamista ja demokratiaa kautta koko Euroopan neuvoston yhteisten arvojen alueen.

Koska minulla on etuoikeus olla Euroopan neuvoston tämänhetkisten jäsenmaiden viimeinen puhuja, voi olla paikallaan yrittää tehdä yhteenvetoa niistä huippukokouksen aikana esiinnostetuista teemoista, joiden katson olleen keskeisiä.

Melkein tarkalleen neljä vuotta sitten Wienissä, Euroopan neuvoston jäsenmaiden valtion- ja hallitusten päämiehet totesivat, että Euroopan neuvosto on "tärkein poliittinen instituutio, joka kykenee vastaanottamaan tasa-arvoisesti ja pysyvien rakenteiden jäseniksi Euroopan uudet demokratiat heti kun ne ovat saattaneet instituutionsa ja lainsäädäntönsä vastaamaan demokratian, oikeusvaltion ja ihmisoikeuksien kunnioittamisen perusperiaatteita." Tämän mukaisesti Neuvosto on sen jälkeen hyväksynyt kahdeksan uutta valtiota jäsenekseen. Me kaikki toivomme että tarkkailijajäsenet - Armenia, Azerbaidzhan, Bosnia-Hertsegovina ja Georgia (jotka puhuvat jälkeeni) - pystyisivät nopeasti saattamaan instituutionsa ja lainsäädäntönsä Euroopan neuvoston edellyttämälle tasolle, jotta myös ne voisivat liittyä joukkoomme.

Wienissä korostettiin lisäksi, että jäsenmaat olivat "päättäneet taata niiden sitoumusten täydellisen noudattamisen, jotka kaikki jäsenmaat ovat hyväksyneet". Tämä yhteinen lupaus sai aikaan parlamentaarisen yleiskokouksen ja ministerikomitean monitorointijärjestelmien kehittämisen.

Jäsenvelvoitteiden täysimittainen noudattaminen on Euroopan neuvoston tärkein prioriteetti. Monitorointimekanismien olennainen tarkoitus on, että niiden tulee johtaa konkreettisiin tuloksiin paikan päällä. Tämä on haaste, joka meidän kaikkien tulisi kokea, ei taakkana, vaan mahdollisuutena. Monitorointi on tapa kehittää yhteistyötä tukemalla jäsenvaltioita niiden pyrkimyksissä uudistaa lainsäädäntöjärjestelmiään ja instituutiotaan siten, että ne ovat Euroopan neuvoston vaatimusten mukaiset.

Olemme kaikki samaa mieltä siitä, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on keskeinen tekijä ihmisoikeuksien ja niiden suojelun kehittämisessä. Euroopan neuvoston laajeneminen on luonut uuden tilanteen, joka vaatii uusia ratkaisuja. Juuri tämä mielessäni esitin tammikuussa 1996, että Euroopan neuvostoon tulisi perustaa ihmisoikeusvaltuutetun virka.

Nyt puolitoista vuotta myöhemmin olen edelleen yhtä vakuuttunut, että aika on kypsä ihmisoikeusvaltuutetun viran perustamiselle, jotta yksilöiden odotuksiin voitaisiin vastata ja jotta Euroopan neuvoston ihmisoikeusmekanismin uskottavuus kasvaisi ja se saisi inhimilliset kasvot. Ihmisoikeusvaltuutetun tehtävänä olisi kehittää yksilön mahdollisuuksia puolustaa oikeuksiaan, mikä joskus unohdetaan, kun keskustellaan instituutioiden kehittämisestä. Valtuutettu olisi myös osa Euroopan neuvoston monitorointijärjestelmää vahvistaen tavoitteidemme toteutumista ihmisoikeussopimuksen puitteissa.

Yhdyn käsitykseen, että syrjinnän estämisen ja vähemmistöjen suojelun tärkeyttä ei voida liiaksi korostaa. Vähemmistöjen oikeuksien rikkominen saa aikaan vastustusta, epävakautta ja jopa väkivaltaisia konflikteja, kuten olemme Euroopan historiasta oppineet. Eurooppa on paikka, missä eri kielelliset ja etniset ryhmät kohtaavat ja sekoittuvat. Tämä vähemmistöjen kaleidoskooppi on rikkaus, ei uhka ja sen tulisi olla meille kaikille ylpeyden aihe.

Euroopan neuvostolla on ainutlaatuinen tehtävä vähemmistöoikeuksien edistämisessä. Neljä vuotta sitten Wienissä päätettiin laatia yleissopimus kansallisten vähemmistöjen suojelemiseksi. Suomi ratifioi sopimuksen 3. lokakuuta 12. jäsenmaana ja näin ollen sopimus astuu voimaan ensi vuoden helmikuussa. Alueellisten ja vähemmistökielten peruskirja, joka oli laadittu jo ennen Wienin huippukokousta, ei valitettavasti ole vieläkään voimassa.

Meillä on instrumentit. Nyt meidän täytyy saattaa ne voimaan ja elää niiden mukaisesti. Kaikkien Euroopan neuvoston jäsenmaiden pitäisi ensitilassa ratifioida nämä instrumentit. Vetoan kollegoihini, että he puolestaan vetoaisivat omiin parlamentteihinsa, jotta nämä ryhtyisivät toimeen; ja pian.

Meidän kaikkien yhteiskunnat ovat vakavien haasteiden edessä. Budjettivaikeudet ovat pakottaneet hallituksemme muuttamaan tai jopa ratkaisevasti leikkaamaan sosiaalisia turvaverkkoja; työttömyys on edelleen monen jäsenmaan vitsauksena, aivan varmasti oman maani. Sosiaalinen yhteenkuuluvaisuuden tunne on uhattuna johtuen monissa jäsenmaissa jatkuvasta köyhyydestä ja yhteiskunnallisesta syrjäytymisestä. Lisääntyvä eriarvoisuuden tunne voi horjuttaa demokraattisten instituutioiden perustaa.

On olemassa näin ollen erityinen tarve kehittää yhteisvastuun strategioita. "Ihmisarvo ja yhteiskunnallinen syrjäytyminen" -tutkimusprojektin, minkä loppukonferenssi järjestetään Suomessa keväällä 1998, tulisi löytää käytännöllisiä keinoja ihmisten jokapäiväisen elämän muuttamiseen.

Kaikki ne, jotka puhuivat ennen minua, osoittivat suurta luottamusta siihen, mitä Neuvosto voi ja mitä sen tulisi tehdä. Tämän johdosta olemme muutaman minuutin kuluttua hyväksymässä julistuksen ja toimintasuunnitelman, joissa annetaan Neuvostolle huomattavia tehtäviä. Mutta olemmeko valmiita myös antamaan Neuvostolle tarvittavat taloudelliset resurssit näiden tehtävien hoitamiseksi, jotta saavuttaisimme yhteisen tavoitteemme, oikeudenmukaisemman, hyväksyvämmän ja huolehtivamman Euroopan?

Suomen ottaessa vuosi sitten vastaan Neuvoston puheenjohtajuuden ulkoasiainministeri Halonen ilmaisi vahvan käsityksensä, että Neuvosto tarvitsee taloudellisia lisäresursseja. Hänen vetoomuksensa, valitettavasti, on tänä päivänä yhtä ajankohtainen kuin se oli vuosi sitten.

Sen perusteella, mitä kollegani ovat näiden kahden päivän aikana sanoneet, haluaisin korostaa tämän huippukokouksen sanomaa, siten kuin se on kirjattu kohta hyväksyttävään loppujulistukseen: sitoutumista Euroopan neuvoston perusperiaatteisiin, joita ovat pluralistinen demokratia, ihmisoikeuksien kunnioittaminen ja oikeusvaltio, ja hallituksiemme sitoutumista noudattamaan jäsenyyden tuomia vaatimuksia ja velvoitteita. Tässä hengessä jatkamme työtämme kohti seuraavaa vuosituhatta ja tässä hengessä haluamme toivottaa tervetulleiksi, sitten kun ne ovat siihen valmiita, hakijavaltiot, joilla on nyt tilaisuus käyttää puheenvuoro.