Rouva Eeva Ahtisaaren puhe 23.9.96 Väestöliiton Kodin viikon avaustilaisuudessa Eduskunnassa

Vuosituhat vaihtuu kohta - tapahtuma on koettu vain kerran aikaisemmin länsimaisen ihmiskunnan historiassa. Siirtyminen uudelle vuosituhannelle ei sinänsä vaikuta maailmanmenoon, mutta tapahtumaan liittyy tai siihen liitetään sen historiallisen harvinaisuuden johdosta jännitystä, odotusta ja epävarmuutta.

Tutkijat puhuvat yhteiskuntien sisäisestä murroksesta; uuden ja vanhan, totutun ja ennen kokemattoman ristiriidasta. Tässä tilanteessa hyvä eettinen arvopohja on tärkeä. Sentähden on oikea hetki tarkastella elämämme peruskysymyksiä.

Kodin viikon teemana on tällä kertaa "Epävarmuus kuuluu elämään". Väestöliit-to korostaa tällä teemavalinnalla, että ai-kamme henkeä tulee lei-maamaan tietoisuus siitä, että mikään ei ole pysyvää tai muuttumatonta. Joudumme elämään monien risti-paineiden vedossa, vailla selkeää tietoa tule-vaisuuden suunnasta. Epävarmuus heijastuu myös kansalliseen omakuvaamme: joudumme pohtimaan sitä, kestääkö suomalaisuus muuttuvassa maailmassa.

Epävarmuutta luovat ulkoiset tekijät, taloudellinen rakennemuutos ja työttömyys. Epävarmuus tuntuu lisääntyneen myös perheissä, työpaikoilla ja kouluissa. Työn luonne on muuttunut, tilapäistyöt ja projektit ovat nousseet korvaamaan pysyviä työsuhteita. Ikä ja ammatillinen kokemus eivät enää ole arvo sinänsä. Kilpailu työpaikoista on kovaa. Stressi ja väsyminen näkyvät työpaikoilla. Myös koulut elävät jatkuvien muutosvaatimusten alla.

Onko tilanne uusi ja ainutkertainen? Lähempi historian tarkastelu osoittaa, että suomalaiseen elämänmenoon on viimeisen sadan vuoden aikana kuulunut korkea epävarmuuden sietäminen. Olemme sekä kansakuntana että perheinä ja yksilöinä joutuneet sopeutumaan nopeasti ja rajusti muuttuneisiin olosuhteisiin. Raskaat sodat ja jälleenrakennusajat, taloudellisten nousu- ja laskukausien äkilliset heilahdukset, monet hallitut ja hallitsemattomat rakennemuutokset, yhteiskunnan nopea modernisoitumisprosessi sekä maan sisäinen vilkas muuttoliike ovat jättäneet jälkensä jokaiseen suomalaiseen.

Epävarmuudessa on ollut myös voimamme. Monet kulttuurintutkijat korostavat, että suomalaisilla on ollut tapana koota voimansa ja vahvistua ulkoisen vaaran tai epävarmuustekijän uhatessa. Lukuisat suomalaisten asenteita mittaavat tutkimukset ovat viime aikoina osoittaneet, että suomalaisuus sitoutuu yhä voimakkaasti valtiollisen ja henkisen itsenäisyyden, maanpuolustuksen, työn ja koulutuksen arvostukseen luonnonläheisyyden ja metsän edustamien arvojen lisäksi.

Tänään on siis syytä kysyä, joudummeko hyväksymään epävar-muuden elä-mämme pysyväksi perustaksi? Mistä voisi löytyä var-muus ja elämälle tarkoi-tus murrosaikana? Oireellista on, että olemme jälleen kiinnostuneet kodin roolista, perheestä ja suvus-ta. Yhteiskunnallisen epävarmuuden lisääntymi-nen luo maaperää perheen ja suvun uudelle tulemiselle. Tarvitsemme tunnet-ta jatku-vuudesta ja turvallista yhteisöä, johon kiinnittyä. Perheen mer-kitys traditioiden välittäjänä on nousussa.

Perheiden toimeentuloon liittyvä epävarmuus heijastuu myös lapsiin ja nuoriin. Lapsi on ketjun heikoin lenkki, joka oireilee ensimmäisenä. Tällä hetkellä monen lapsen ja nuoren siivet ovat vaarassa joutua leikatuksi. Työttömyys ja velkaongelmat aiheuttavat tänä päivänä suurta huolta liian monessa suomalaiskodissa. Monet perheet ovat ahtaalla. Selviytymisen tuskat varjostavat monen pienen ihmisen elämää. Perhe-elämän kuormittuneisuus, perheen yhteisen ajankäytön vähyys ja vuorovaikutussuhteen heikkous voivat olla ongelmia myös niissä perheissä, joissa vanhemmat tekevät kodin ulkopuolista työtä.

Vaikka tulevaisuuden näköalat vaikuttavat joskus apeilta, jopa toivottomil-ta, on meidän aikuisten ja vanhempien tehtävänä kan-nustaa ja kasvattaa, valaa nuoriin tulevaisuuden uskoa. Perhe, hyvä koti ja sukupolvien ketjuun kuuluminen voi parhaimmillaan raamittaa sellaista syvää rakkautta, hellyyt-tä, välittämistä ja yhdessäolon iloa, jota mikään laitos ei pysty tarjo-amaan. Perheen voima on ollut sen kyvyssä mukautua niihin oloihin, joita yhteis-kunta kulloinkin asettaa.

Perheen lisäksi tänään puhutaan laajennetusta vanhemmuudesta. Aikuisen malli on tärkeä. Jokaisella lapsella on tarve liittyä ja kiinnittyä aikui-seen ja kotiin. Lapsi tarvitsee hyvää hoitoa, kasvatusta ja aikuisen välit-tämistä. Kasvun perusta on luottamus aikuiseen. Tästä maaperästä kasvaa luottamus tulevaisuuteen.

Kun yhteiskunnalliset rakenteet purkautuvat, tarvitaan kansalais-ten omatoi-mista aktiivisuutta. Suomalaisten vahvuus on ollut siinä, että epävarmuuden-kin aikoina on osattu hyödyntää ihmisen omaa luontaista voimaa ja halua selviytyä. Väestöliiton järjestä-män Kodin viikon tavoitteena on edistää kotien ja perheiden hen-kistä ja aineellista hyvinvointia. Avainsanoina ovat omatoimi-suus, toisten autta-minen ja sukupolvien välisen keskinäisen ym-mär-ryksen lisääminen.

Haluan vielä lopuksi omasta puolestani kiittää ja onnitella Hyvä Arki yhdistyksen jäseniä. Olette upealla tavalla osoittaneet, mitä yksittäisten ihmisten vastuu lähimmäisistä voi saada aikaan.