Minulla on suuri ilo olla tänään läsnä Suomen Tallinnan suurlähetystön vanhan ja uuden rakennuksen

vihkiäistilaisuudessa. Talo on valmis. Vuosien suunnittelutyö ja kahden vuoden rakennustyö on tehty.

Suurenmoinen lopputulos on kaikkien nähtävänä.

Paikalla, jossa seisomme, oli noin tuhat vuotta sitten puolustustorni, ensin puusta ja sitten kivestä

rakennettu. Itse asiassa huoneen muoto pohjautuu tuohon torniin. Jo tätä ennen oli tällä tontilla elämää,

josta todisteita on nähtävillä arkeologien raporteissa ja suurlähetystön omassa museossa. On merkillinen

tunne olla tällä paikalla ja tuntea vuosisatojen ja vuosisatojen tapahtumien kulkevan ohi.

Tämä talo ja tällä paikalla olleet rakennukset voisivat kertoa monta tarinaa. Talo on nähnyt paroni von

Uexküllin juhlat, se on nähnyt suurlähettiläiden vastaanottoja, se on nähnyt tuhon ja

piittaamattomuuden, mutta tänään sen kauneus on palannut. Kristallikruunut on jälleen sytytetty. Talon

henki on palannut.

Suomi tuli tähän taloon ensin vuokralle vuonna 1923, Pikk Jalan nykyiseen konsulaattitilaan.

Vuokraisäntänä oli Konstantin Päts. Jo vuonna l926 tehtiin päätös talon ostamisesta ja muutettiin

tiloihin, joissa nyt olemme. Kunnioitettu entinen vuokraisäntämme jäi asumaan talon vanhimpaan

siipeen. Suomen ulkoministeriön arkistojen mukaan päätöstä talon ostamisesta perusteltiin Viron

merkityksellä Suomelle. Suomella tuli olla kunnon tilat, jotta suhteitamme voitaisiin asianmukaisesti

hoitaa. Ostopäätös ei noina vielä kuitenkin levottomina aikoina ollut helpppo. Tänään voimme vain

ihailla päättäjien kaukonäköisyyttä.

Tämä talo on suomalaisille monella tavalla Viron valtion ja suomalais-virolaisten suhteiden jatkuvuuden

symboli. Presidentti Päts ja Suomen lähetystö elivät yhdessä saman katon alla. Suurlähetystö avattiin ja

suljettiin taas. Suurlähetystö miltei tuhoutui ja rakennettiin uudelleen. Suomen ja Viron suhteet ovat

seuranneet historian kulkua. Vaikka vuosikymmenien ajan poliittiset yhteydet eivät olleet mahdollisia,

erityissiteemme oli kestävä; aivan kuten tämä talo. Suomi on palannut Toompealle, Suomen

suurlähetystö on palannut kotiin.

Suurlähetystön tehtävät ovat muuttuneet melkoisesti vuosikymmenien kuluessa. Uusia tehtäviä ja uusia

haasteita on edessä jatkuvasti. Suomen EU-jäsenyys ja tämänsyksyinen sijaispuheenjohtajuus Baltiassa

ovat tuoneet mukanaan aivan uuden näkökulman mös Suomen ja Viron suhteeseen. Kahdenvälisten

syvien kontaktien lisäksi on kuvaan tullut yleiseurooppalainen laajempi näkemys, suuremmat

kokonaisuudet ja pitemmän tähtäyksen suunnittelu. Kun Viro aikanaan itse tulee EUn jäseneksi, saavat

suhteemme vielä kerran uuden muodon. Toivomme, että tämä tapahtuu pian.

Olemme tänään keskustelleet presidentti Merin kanssa useistakin meitä molempia kiinnostavista

teemoista. Rauha ja vakaus alueellamme ovat kaikkien yhteinen tavoite.

Vaikka suurlähetystön tehtävät ovatkin sisällöllisesti muuttuneet, on yksi perustehtävä säilynyt läpi

vuosikymmenien. Se on henkilösuhteiden hoitaminen erilaisten edustustilaisuuksien muodossa. Olemme

nyt nähneet ne puitteet, joissa tätä työtä alkavat suurlähettiläs ja rouva Oinonen suorittaa. Puitteet ovat

komeat, mutta samalla haastavat.

Haluan kiittää kaikkia niitä tahoja, jotka ovat palauttaneet talon kauneuden: arkkitehdit, rakentajat,

virolaiset käsityöläiset, sisustajat. Haluan toivottaa parhainta menestystä ja onnea tälle talolle ja kaikille,

jotka siinä työskentelevät. Olen vakuuttunut, että talo ja sen menneisyyden symboliikka saavat

arvoisensa roolin myös tulevaisuudessa.