Suomennos

PRESIDENTTI MARTTI AHTISAAREN PUHE

TRILATERAALIKOMISSION EUROOPPALAISTEN JÄSENTEN

KUNNIAKSI JÄRJESTETYLLÄ VASTAANOTOLLA

HELSINGISSÄ 12.10.1996

Olen iloinen, että minulla on tämä mahdollisuus tavata trilateraalikomission eurooppalaisia jäseniä ja keskustella kanssanne eräistä ajankohtaisista aiheista, joiden parissa painimme nykypäivän Euroopassa.

Tiedän hyvin järjestönne suuren vaikutusvallan. Trilateraalikomissio on antanut pysyvän panoksensa kansainvälisten suhteiden parempaan hoitoon. Ajattelen tässä erityisesti G-7 -ryhmän syntyä. Samaa ennakkoluulotonta lähestymistapaa pitäisi nyt soveltaa kylmän sodan jälkeisen ajan tarpeisiin.

Maani ulko- ja turvallisuuspolitiikan tavoitteet eivät ole muuttuneet miksikään kylmän sodan päättymisen myötä. Keinomme näiden tavoitteiden saavuttamiseksi ovat kuitenkin muuttumassa sitäkin perusteellisemmin: siirtymisemme puolueettomuudesta yhteisvastuuseen Euroopan unionin puitteissa on tästä tärkein esimerkki.

Suomalaiset ovat realistisia ja he ymmärtävät historiaa. Me olemme ylpeitä saavutuksistamme. Euroopassa toista maailmansotaa käyneiden valtioiden pääkaupungeista vain Helsinki - Lontoon ja Moskovan ohella - jäi viholliselta valloittamatta.

Me haluamme vakautta, mutta suhtaudumme avoimin mielin myös muutokseen. Olemme yhdistyvän Euroopan kannalla.

Suomen turvallisuus on nyt ja on aina ollut läheisesti sidoksissa Euroopan yleiseen kehitykseen. Vaikka kylmän sodan raja-aitoja puretaankin, Eurooppaa nakertaa yhä menneisyyden perintö niin taloudellisen hyvinvoinnin jakaantumisessa kuin ympäröivän maailman hahmottamisessakin. Näiden jakolinjojen madaltamiseksi on vedettävä yhtä köyttä.

Uudessa Euroopassa on myös uudet poliittiset toimijat. Avainasemassa ovat laajeneva Euroopan unioni, Yhdysvallat ja Venäjä. Näiden toimijoiden on toimittava yhteistyössä sekä saman pöydän ääressä että jo olemassaolevien turvallisuusjärjestelyjen kautta.

Winston Churchill oli toisen maailmansodan jälkeen sitä mieltä, että Euroopan tuli palauttaa itsensä poliittiseksi aluemahdiksi maailmassa. Laajeneva Euroopan unioni on eräs vastaus Churchillin visioon.

Uudessa Euroopassa Euroopan unioni ei voi pysäyttää yhteistyötään ulkorajoilleen. EU:n on luotava vakautta koko maanosan mitassa. Tämän vuoksi on elintärkeää kutoa Venäjä peruuttamattomasti osaksi sitä yhteistoiminnan verkkoa, joka jo yhdistää trilateraalisen maailman rauhanomaiseksi yhteisöksi.

Suomen ja muiden länsimaiden on totuttava elämään Venäjän kanssa, joka on toista maata. Venäjä pysyy suurvaltana valtavan kokonsa, suunnattomien luonnonvarojensa ja sotilaallisen voimansa vuoksi. Nyky-Venäjä on kuitenkin alati avoimempi ja demokraattisempi yhteiskunta, ja yhä perusteita ravistelevan muutoksen kourissa. Venäjä kokee jatkossakin taloudellista ja poliittista epävakaisuutta, mutta se kyllä selviytyy. Näin uskon.

Omat kokemukseni Venäjän politiikan ja talouden johtajista ovat rohkaisevia. He haluavat osaksi Eurooppaa, eivät suinkaan syrjään.

Suomen oma etu tässä kaikessa on itsestään selvä. Kun käännämme katseemme itään, Helsingistä on maanteitse tai rautateitse alle 450 kilometriä matkaa Pietariin, suurkaupunkiin joka tavoittelee takaisin aiempaa asemaansa Euroopan kulttuurin ja talouden yhtenä keskuksena. Kääntäessämme katseemme etelään voimme kirkkaalla ilmalla miltei nähdä Viron rannikon siintävän 70 kilometrin päässä. Viro taas on kansakunta, jolla on tiiviit siteet Suomeen niin kielen kuin kulttuurinkin puolesta. Via Baltica, joka kulkee Baltian halki Puolaan, on tätä nykyä lyhyin tie Suomesta Keski-Eurooppaan.

Yhteistyön sujuminen vaatii vakautta. Uskon, että Suomi voi antaa tässä paljon. Asemamme tänä päivänä on ainutlaatuinen, sillä Suomi on ainoa Euroopan Unionin jäsenmaa jolla on yhteinen raja Venäjän kanssa, eikä Suomella ainoana Venäjän eurooppalaisista naapureista ole sen kanssa avoimia suuren luokan poliittisia kiistakysymyksiä. Nämä kaksi erityispiirrettä liittyvät tottakai toisiinsa.

Baltian maiden tilanne pitää vakauttaa. On ratkaisevan tärkeää, että Baltian maille taataan aito mahdollisuus liittyä EU:hun kun se seuraavan kerran laajenee. Suomi on sitoutunut ajamaan sitä, että näin käy.

Yhteys Venäjään heitti aikanaan synkän varjon. Nykyään se merkitsee uusia mahdollisuuksia kaupan ja kulttuurivaihdon alalla. Emme silti voi olla piittaamatta turvattomista ydinvoimaloista tai muista lähialueidemme ympäristövaaroista saati Euroopan syvimpiin kuuluvan elintasokuilun mahdollisesti mukanaan tuomista ennalta-arvaa- mattomista seurauksista.

Venäläisillä, kuten meillä kaikilla, on kansallisylpeytensä. Neuvostoajasta vapautunutta Venäjää pitää kohdella kunnioituksella eikä toisen luokan suurvaltana.

Nykymaailmassa turvallisuus on ymmärrettävä laajasti. On otettava huomioon kaikkien eri tekijöiden kirjo, joka vaikuttaa kansojemme turvallisuuteen.

Toivon vilpittömästi, että käytämme uudet mahdollisuutemme rakentaa uutta turvallisuusjärjestystä Eurooppaan. Tämän järjestyksen on suljettava piiriinsä kaikki, eikä vain muutamia. Tätä vaatii välttämättä Euroopan turvallisuus, ja siihen velvoittavat myös maailmanlaajuiset turvallisuushaasteet.

Yhdysvaltain panos on jatkossakin välttämätön ETYJ:n periaatteille perustuvan Euroopan uuden turvallisuusjärjestyksen osana. Toimimalla yhdessä alan muiden instituutioiden kanssa uusi NATO antaa puitteet laajenevalle rauhan ja turvallisuuden kumppanuudelle.

Suomi on jo mukana tässä turvallisuuden puitteistossa. Tarkoituksenamme on sen vahvistaminen.

Odotan, että trilateraalikomissio aukoo omalta osaan uusia uria tämänkin historiallisen prosessin eteenpäinviemisessä. Aiempien saavutustenne valossa tämä on jopa velvollisuutenne.