TASAVALLAN PRESIDENTTI MARTTI AHTISAAREN PUHE

KIOVAN MOHILA AKATEMIASSA 1.4.1998

"Jos mailla on yhteisiä etuja, ne valitsevat kilpailun sijasta yhteistyön"

Me suomalaiset tunnemme suurta sympatiaa ukrainalaisia kohtaan. Suomen ja Ukrainan kansat ovat taistelleet kansallisen identiteettinsä säilyttämiseksi. Vuosisatoja ukrainalaisten onnistui säilyttää oma identiteettinsä jopa silloin, kun Ukraina oli jaettu usean valtion alueelle. Suuri runoilija Taras Shevtshenko loi runot, jotka 1800-luvun alkupuolella kohottivat ukrainalaisten kansallistuntoa ja jonka arvoja olivat suvaitsevaisuus ja vapaus.

Euroopan kahtiajaon päättyminen palautti Ukrainan kansallisen identiteetin arvot. Uusi Eurooppa, jonka jäsen Ukraina on, rakentuu kansallisten kulttuurien kunnioittamiselle. Me suomalaiset olemme iloisia Ukrainan osallistumisesta Euroopan yhdentymiskehitykseen.

Sodanjälkeisellä yhdentymisellä tavoiteltiin turvallisuutta, mutta sen keinot olivat poliittisia. Jotta Saksa ja Ranska eivät enää ajautuisi toistensa vihollisiksi, ne yhdistivät hiili- ja terästeollisuutensa valvonnan. Jos mailla on yhteisiä etuja, ne valitsevat kilpailun sijasta yhteistyön.

Rauhantavoite lausuttiin selkeästi Euroopan hiili- ja teräsyhteisön perustamissopimuksessa. Sopimus alkaa toteamuksella: "että maailmanrauha voidaan turvata ainoastaan luovin, rauhaa vaarantaviin tekijöihin suhteutetuin ponnisteluin."

Euroopan yhdentyminen sai alkunsa kylmän sodan aikana. Siihen osallistuivat vain kahtia jaetun maanosan läntisen puoliskon valtiot. Alun perin kuuden maan yhteisö tosin laajeni 1980-luvulle mennessä kahdentoista maan Euroopan yhteisöksi, ja taloudellinen yhteistyö tuotti tulosta siihen osallistuneille. Silti yhdentyminen joutui etenemään suurvaltakilpailun varjossa.

Kylmän sodan ja Euroopan ideologisen jaon päättyminen siirsivät yhdentymisen uuteen vaiheeseen. Yhteisömaiden sisäisen kaupan vapauttaminen oli saavuttanut uuden tason sisämarkkinoiden synnyttämisen myötä. Samalla talouden haasteet alkoivat entistä enemmän tulla Euroopan ulkopuolelta, talouden kansainvälistymisestä. Euroopan kartan muuttuminen pakotti uudistamaan myös yhteistyön rakenteita. Ensimmäistä kertaa sodan jälkeen Eurooppa pystyi tekemään päätöksiä suurvaltakilpailusta vapaana.

Euroopan yhteisön muuttuminen Euroopan unioniksi 1990-luvun alussa oli yksi vastaus näihin muutoksiin. Unioni kehittää jäsenmaidensa välillä entistä tiiviimpää taloudellista yhteistyötä. Samalla se kuitenkin haluaa laajentaa tätä yhteistyötä myös muiden eurooppalaisten maiden suuntaan. Taloudellisten tavoitteiden lisäksi EU:lla on myös poliittinen ulottuvuus. Se lujittaa myös eurooppalaisten maiden poliittista yhteistyötä ja on aktiivinen kansainvälinen toimija.

Aivan lähiviikkoina Euroopan unionin jäsenvaltiot tekevät merkittäviä päätöksiä talous- ja rahaliitosta. Rahaliiton kolmannen vaiheen toteuttamisessa ja yhteiseen valuuttaan siirtymisessä yhdistyvät useat EU:n tavoitteet. Yhteisellä valuutalla vahvistetaan sisämarkkinoiden toimintaa ja siten lisätään eurooppalaisten hyvinvointia. Talous- ja rahaliiton avulla vahvistetaan myös jäsenvaltioiden poliittista yhteistyötä. Rahaliitto lisää myös valuuttamarkkinoiden vakautta sekä Euroopassa että sen ulkopuolella ja vahvistaa Euroopan asemaa maailmanlaajuisesti.

Kaikki Euroopan unionin jäsenmaat eivät siirry yhtäaikaa talous- ja rahaliiton kolmanteen vaiheeseen ensi vuoden alussa. Tämä on kuitenkin pikemminkin osoitus integraation vahvuudesta kuin sen heikkoudesta. Eri maat voivat osallistua yhdentymiseen siinä laajuudessa kuin ne omista lähtökohdistaan katsovat mahdolliseksi ja tarpeelliseksi. Tämä koskee myös nykyisen EU:n ulkopuolisia maita. Ketään ei rajata ulkopuolelle, vaan yhteistyömahdollisuudet ovat avoimia kaikille eurooppalaisille maille.

********

Suomi liittyi Euroopan unioniin vuoden 1995 alusta. Liittyminen oli pitkän kehityksen tulos. Maamme on ollut mukana eurooppalaisessa yhdentymiskehityksessä lähes koko sen historian ajan. Suomi osallistui vuodesta 1961 alkaen täysipainoisesti Euroopan vapaakauppa-alueen, EFTA:n toimintaan. Vapaakauppasopimuksen Euroopan talousyhteisön kanssa Suomi solmi vuonna 1973. EFTA:n ja Euroopan yhteisön välille toteutetun Euroopan talousalueen valmisteluun Suomen hallitus osallistui alusta lähtien.

Pohjoismainen yhteistyö on tärkeä osa Suomen integraatiohistoriaa. Suomea, Ruotsia, Tanskaa, Norjaa ja Islantia yhdistää yhteinen historia ja arvopohja. Näille tekijöille rakentunut hedelmällinen ja tehokas yhteistyö on vuosikymmenien aikana johtanut hyviin tuloksiin monella eri sektorilla.

Voidaan sanoa, että pohjoismainen yhteistyö on joissain asioissa ollut eurooppalaisen integraatiokehityksen edelläkävijä. Esimerkiksi ihmisten vapaata liikkumista on toteutettu Pohjoismaiden kesken jo 1950-luvun lopusta lähtien. Tuolloin sovittiin yhteisistä työmarkkinoista ja passiunionista. Pohjoismaiden kansalaiset eivät enää tarvinneet passia liikkuessaan maidensa välillä. Samanlainen vapaa liikkuminen on vasta nyt toteutumassa Euroopan unionissa.

Jäsenyys Euroopan unionissa oli merkittävä tapahtuma maamme historiassa, mutta se ei ollut käännekohta. Jäsenyys oli harkittu ja looginen seuraus Suomen aikaisemmalle toiminnalle, ja se perustui kansalaisten kansanäänestyksessä ilmaisemaan tahtoon. Euroopan kahtiajaon poistuminen, suurvaltakilpailun väistyminen ja maailmantalouden nopea muutos tekivät jäsenyydestä meidän kannaltamme järkevän ratkaisun. Jos katsomme maanosamme muutosta viimeisen kymmenen vuoden aikana, voimmekin sanoa, että ympäröivä maailma on muuttunut mutta Suomen tavoitteet ovat säilyneet ennallaan.

Eurooppalainen yhdentymiskehitys on ollut vapaaehtoista ja se on tapahtunut suvereenien valtioiden välillä. Sen syveneminen eli yhteistyön tiivistäminen on tapahtunut asteittain sitä mukaa kuin unionin jäsenvaltiot ovat katsoneet olevansa valmiita ottamaan uusia askeleita. Myös unionin laajeneminen eli uusien jäsenmaiden mukaantulo on ollut asteittaista. Alun perin kuuden jäsenmaan yhteisö kasvoi viidentoista maan unioniksi, kun Suomi, Ruotsi ja Itävalta tulivat jäseniksi. On tärkeää, että unioni laajenee sitä mukaa kuin uudet valtiot täyttävät jäsenyyden edellytykset.

Euroopan unionista on kehittynyt vahva arvoyhteisö. Unionin jäsenvaltioita ohjaavat demokratian, markkinatalouden ja ihmisoikeuksien kunnioittamisen periaatteet. Voimme siis sanoa, että Taras Shevtshenkon edustamat suvaitsevaisuuden ja vapauden ihanteet ovat myös Euroopan unionin toiminnan perusta.

Euroopan kahtiajako päättyi muodollisesti, kun Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssin osanottajavaltiot sopivat Pariisissa syksyllä 1990 arvoista, jotka ohjaisivat niiden keskinäisiä suhteita. Nämä demokratian, markkinatalouden, ihmisoikeuksien kunnioittamisen ja oikeusvaltion arvot ovat samoja, joille eurooppalainen yhdentymiskehitys rakentuu. Ne ovat arvoja, joiden merkityksen ymmärtäminen on pitkän historiallisen oppimisprosessin tulos.

Kahtiajaon päättyminen merkitsi myös Euroopan yhdentymisen laajenemista. Euroopan unionin jäsenmaiden johtajat päättivät Luxemburgissa viime marraskuussa pitämässään huippukokouksessa, että unionin tulee aloittaa jäsenyysneuvottelut viiden keskieurooppalaisen valtion kanssa. Päätös ei merkitse sitä, että ne maat, jotka joutuvat vielä odottamaan tai jotka eivät vielä ole hakeneet jäsenyyttä, jäisivät yhdentymiskehityksen ulkopuolelle. Nämä maat ovat vahvasti mukana. Kuten Suomen esimerkki osoittaa, yhdentymiskehitykseen voi osallistua aktiivisesti myös ennen täysjäsenyyttä Euroopan unionissa.

Ukrainalla on vankka ja keskeinen asema eurooppalaisessa yhdentymiskehityksessä. Maalla on historiallinen merkitys lännen ja idän kohtaamispaikkana. Kiovan kautta kulkeneet yhteydet Euroopan ja Bysantin välillä ovat laajentaneet horisontteja ja edistäneet ihmisten välistä kanssakäymistä.

Ukrainan kansa on saanut tuntea sotien kauhut ja niiden valtavan inhimillisen hinnan. On tärkeää, että Euroopan sodan raunioilta nousseen yhdentymiskehityksen merkitys rauhanhankkeena – vastakkain asettelun korvaaminen yhteistyöllä ja vauraudella – ei unohdu Ukrainassa.

Itsenäistynyt Ukraina on lähtenyt uudistusten pitkälle ja vaikealle tielle kohti yhdentyvää Eurooppaa. Ukrainan tulevaisuus perustuu kansanvaltaan. Tätä todistavat maailmalle vasta järjestetyt Verhovna Radan vaalit.

Ukrainan kanssakäyminen muiden maiden kanssa noudattaa YK:n, ETYJ:in ja Euroopan neuvoston periaatteita. Näihin nojaten maanne on vahvistanut kansainvälistä asemaansa luomalla toimivaa sopimusverkostoa niin naapureidensa kuin kaukaisempien maiden kanssa. Tästä ovat osoituksina Venäjän kanssa solmittu perussopimus sekä Ukrainan ja Naton välinen perussopimus.

Ukrainan ja Euroopan unionin välisen kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen kautta Ukraina on tiiviisti mukana eurooppalaisessa yhdentymiskehityksessä. Sopimus tarjoaa suuria mahdollisuuksia molemmille osapuolille etenkin kaupan alalla.

Euroopan unioni ja sen viisitoista jäsenmaata, Suomi mukaan lukien, ovat sitoutuneet tukemaan Ukrainaa sen rakentaessa yhteiskuntaansa eurooppalaisten arvojen hengessä. Uudistusten onnistuminen riippuu Ukrainan johdon ja kansan määrätietoisuudesta.

Ukrainan asema eurooppalaisessa yhdentymiskehityksessä vahvistuu lähivuosina. Puolan ja Unkarin jäsenyyden myötä Ukrainan ja Euroopan unionin välille muodostuu yhteinen maantieteellinen raja. Tämän tarjoamia mahdollisuuksia keskinäiselle yhteistyölle ja kanssakäymiselle ei pidä vähätellä.

Suomen hallituksen aloite Euroopan unionin pohjoiseksi ulottuvuudeksi vahvistaa myös Ukrainan ja unionin siteitä. Aloitteen myötä unionin, sen jäsenehdokkaiden sekä yhteistyökumppaneiden lähentyminen ja vuorovaikutus tiivistyvät. Vuorovaikutus kaupan ja liikenteen aloilla sekä yhdentyvät eurooppalaiset energiamarkkinat johtavat aineellisen hyvinvoinnin mutta myös keskinäisen riippuvuuden kasvuun. Pohjoisen ulottuvuuden menestys luo yhteistä vaurautta kaikille sitä sivuaville alueille.

Pohjoisen ulottuvuuden kehittämisessä eurooppalaisten liikenne- ja energiaverkostojen kehittämisellä on keskeinen asema. Kehitys merkitsee Pohjois-Eurooppaa ja Bysanttia yhdistäneiden historiallisten kauppareittien renessanssia. Nykyaikana eurooppalaiset liikenneväylät ulottuvat Venäjän, Baltian ja Puolan kautta myös Ukrainaan. Täältä – risteyskohdasta – ne ulottuvat kauas etelään ja itään.

Näiden reittien uudelleensyntymistä tukee myös presidentti Kutshman aloite Itämeren ja Mustan meren alueen ikivanhan yhteistyön edistämisestä. Toivon, että sen menestys toimii esimerkkinä sellaisesta käytännön etujen yhteensovittamisesta, jonka varaan eurooppalainen hyvinvointi ja vakaus rakentuvat.

Yhteistyö on lisännyt myös mahdollisuuksiamme ratkaista yhteisiä, hyvinkin vaikeita ongelmia. Ympäristöongelmat ja ekologiset tuhot eivät tunne valtakuntien rajoja. Ne levittäytyvät laajoille maantieteellisille alueille. Niiden ratkaiseminen ja estäminen ekologisesti kestävän kehityksen hengessä on kaikkien yhteinen tehtävä. Tästä on esimerkkinä Tshernobylin ydinvoimalan alasajo, yhteiseurooppalainen hanke, johon myös Suomi osallistuu.

Mainitsemani esimerkit osoittavat Ukrainan olevan mukana luomassa uudenlaista rauhan, vakauden ja vaurauden Eurooppaa. Se, ettei Euroopan kahtiajako tai pirstoutuminen koskaan enää toistu, on pitkälti riippuvainen siitä, että yhteistyöllä pyritään edistämään konkreettisia hankkeita.

Euroopan unionin laajeneminen on tärkeä osa maanosamme tulevaisuuden muotoutumista. Yhdentymiskehitykseen täytyy kuitenkin voida osallistua usealla eri tavalla ja eri tasolla. Täysjäsenyys ei ole ainoa muoto.

Jäsenyyttä hakeneet ja ehkä myöhemmin hakevat maat ovat ryhtyneet lukuisiin taloudellisiin ja poliittisiin uudistuksiin. Näiden maiden sijoittuminen eurooppalaiseen järjestelmään on riippuvainen uudistusten onnistumisesta. Suomi ja muut Euroopan unionin jäsenvaltiot haluavat omalta osaltaan edistää tätä uudistustyötä.

Vuosituhat on vaihtumassa. Päättyvä vuosisata tullaan muistamaan sekä ennenäkemättömän poliittisen, taloudellisen ja teknologisen kehityksen että tuhon ja kärsimyksen vuosisatana. Nyt seisomme uuden vuosituhannen kynnyksellä historiallisten mahdollisuuksien edessä. Koskaan aiemmin ei Eurooppa ole ollut niin yhtenäinen kuin se tänä päivänä on. Toivon, että tässä tilanteessa osaamme tarttua uusiin mahdollisuuksiin ja luoda parempaa ja vakaampaa tulevaisuutta.