TASAVALLAN PRESIDENTIN PUHE PAASIKIVI-SEURASSA 27.11.1998

SUOMEN TURVALLISUUSPOLIITTISET TEHTÄVÄT EUROOPASSA

Presidentti J. K. Paasikivi perusteli sodan jälkeen Suomen politiikkaa maantieteellä ja historian kokemuksilla. Tästä on syntynyt käsitys, että hän olisi toisaalta korostanut Suomen aseman muuttumattomuutta ja toisaalta voimapolitiikan hallitsevuutta. Paasikivi uskoi kuitenkin kehityshistoriaan ja korosti kulttuurin ja talouden merkitystä. Hän toivoi myös laillisuuden vahvistumista kansainvälisissä suhteissa. Paasikivi lainasi Yrjö-Koskista, jonka mukaan historiassa oikeustila vahvistui heikompien kansojen turvaksi.

Kylmän sodan aikana Suomen asemaa rajasi Neuvostoliiton alituinen varautuminen sotilaalliseen voimainkoetukseen lännen kanssa, mikä saneli YYA-sopimuksen synnyn. Suomen täytyi itse rajata oma liikkuma-alansa niin, ettei Neuvostoliitolle ikään kuin annettu tilaisuutta osoittaa tyytymättömyyttään. Professori Juhani Suomen kirja Liennytyksen akanvirrassa osoittaa, miten Neuvostoliitto otettiin huomioon keskeisissä ulkopoliittisissa päätöksissämme. Suojasimme koskemattomuuttamme.

Kansallisvaltioiden kilpailua pehmennetään yhdentymisen rakenteissa. Yhteisesti sovitut periaatteet ohjaavat toimintaamme. Tästä hyötyvät etenkin pienet valtiot. Vastuumme on kasvanut, mutta samalla turvallisuutemme lujittuu.

Suomesta tulee ensimmäistä kertaa Euroopan unionin puheenjohtaja ensi vuoden jälkipuoliskolla. Työmme puheenjohtajakolmikossa alkaa runsaan kuukauden kuluttua. Kansainvälinen tilanne on vaativa ja unionin sisäisen kehittämisen työsarka on mittava.

EU:n puheenjohtajan on johdettava Eurooppaa. Uusi vuosisata on edessämme. Ratkaisua odottavia asioita on valtavasti.

Euroopan unioni on taloudellisesti kehittyneiden ja kansanvaltaisten valtioiden yhteisö. Unionin tulevasta luonteesta käydään keskustelua. EU ei ole jäsenvaltioiden korvike, vaan niiden yhteinen väline ajettaessa eurooppalaisia etuja. EU:n kaltaisia alueellisia yhteisöjä on muotoutumassa muuallekin.

Historian opetus on selvä: ilman lisääntyvää yhteistyötä ja yhdentymistä Euroopan kansat ovat voimapolitiikan armoilla.

Yhdysvaltain kaltaiseksi taloudelliseksi vaikuttajaksi Euroopan unioni voi muodostua vain, mikäli yhteinen raha onnistuisi täällä aikaansaamaan talouteen samanlaista dynamiikkaa kuin Atlantin toisella puolella. Lähiaikoina tehdään euroalueen ulkoista edustautumista koskevia ratkaisuja, joissa samalla punnitaan talous- ja rahaliiton uskottavuutta. On tärkeää, että eurolle saadaan yhteinen ääni. Kaikissa olosuhteissa on keskeistä euroalueen yksituumaisuus.

Monet ovat kärjistäen kysyneet, miksi unioni on taloudellinen jättiläinen, mutta poliittinen kääpiö. Näin ajatellen unohdetaan historia ja Euroopan unionin luonne. Ulko- ja turvallisuuspolitiikan alalla kysymys on hallitusten välisestä yhteistyöstä. Sitä voidaan ja täytyy tehostaa Amsterdamin sopimuksen tullessa voimaan ensi vuonna. Viimeksi Kosovon kriisi on osoittanut, että nimenomaan EU:n yhteistä toimintaa tarvitaan.

Euroopan unionilla ei ole vielä toden teolla yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Tämä on Suomelle uutena jäsenenä ollut pettymys. Liittoutumattomana maana meille itse asiassa ennustettiin vaikeuksia sopeutua vanhojen jäsenvaltioiden yhteiseen politiikkaan. Sopeutuminen ei ole ollut ongelma. Pikemminkin olisimme toivoneet EU:lta nopeampaa reagointia ajankohtaisiin ongelmiin ja kriiseihin.

Unioni kehittää varsin menestyksekkäästi ulkoisia suhteitaan sellaisissa asioissa, joissa aikaväli on asetettu pitkälle eteenpäin, kuten taloudellisissa ulkosuhteissa, rakentaessaan yhteistyötä alueellisten järjestöjen kanssa, päättäessään yhteisistä strategioista suhteissa keskeisten valtioiden ja valtioryhmittymien kanssa sekä käydessään laajentumisneuvotteluja Keski- ja Etelä-Euroopan maiden kanssa. On kuitenkin ilmeistä, että menestys näissäkin ulkosuhteissa vaarantuu, elleivät unionivaltiot ja erityisesti suuret jäsenmaat ole valmiita vastaamaan yhtenäisemmällä äänellä myös ajankohtaisiin kriiseihin.

Euroopan unionin laajentuminen on Euroopan rauhan ja turvallisuuden avainkysymys sekä välttämätöntä maanosan elinvoiman kannalta. Unionin jäsenyys on avoin kaikille ehdot täyttäville eurooppalaisille hakijamaille. Meille Baltian maiden jäsenyys on täysin keskeinen tavoite. Euroopan unionin laajentumista ei saa vaikeuttaa keinotekoisesti eikä keinotekoisin perusteluin. Meillä on kaikki edellytykset laajentaa unionia seuraavan kerran pian vuosituhannen vaihtumisen jälkeen.

Kansalaisten syrjäytyminen ja työttömyys ovat arkea jokaisessa unionin jäsenmaassa. On syntynyt jo toisen ja jopa kolmannen sukupolven työttömiä. Samalla kun olemme Euroopassa mustasukkaisesti puolustaneet vanhoja rakenteita ja vastustaneet uusia, olemme estäneet uusien työpaikkojen syntymisen. Maailmanlaajuinen taloudellinen kilpailu on ankara haaste, eikä Euroopan maiden innovaatiovoimaa turvata ilman jatkuvaa uudistumista. EU:n yksi ongelma liittyy väestörakenteen ikääntymiseen. Meidän on tämä ongelma tiedostettava. Unionin ja sen jäsenvaltioiden maahanmuuttopolitiikalla on tärkeä tehtävä. Hyvinvointia ei varjella sulkeutumalla, vaan avautumalla.

Euroopan turvallisuustilanne muuttuu alati. Suursodan uhka väistyi kuitenkin jo vuosikymmen sitten. Keskeistä on Venäjän kehitys. Maan talousahdinko on vaikea, ja sen kansainvälinen yhteistyökyky on rajoittunut, toivottavasti lyhytaikaisesti. Maan poliittinen kehitys on myös kokenut takaiskuja. Olemme järkyttyneitä kansanedustaja Galina Starovoitovan murhasta. Hänen kaltaisiaan demokratian puolustajia tarvitsee ei vain Venäjä vaan koko Eurooppa.

Tänään Euroopan ongelmana ei ole valtioiden välinen sotilaallinen kilpailu, vaan etniset ristiriidat ja yhteiskunnallinen epävakaus valtioiden sisällä. Tarvitaan valmiutta poliittisiin johtopäätöksiin ja niiden mukaisiin toimiin. Sotilaallisia kriisipesäkkeitä on ennen muuta Kaukasiassa ja Balkanilla. Euroopan asevarastot ovat edelleen mittavat heijastaen menneisyyden uhkakuvia. Eurooppalaisia sotilaita ei ole riittävästi koulutettu kriisien hallintaan. Euroopan sotilaallisen turvallisuuden hoidossa painopisteen pitäisi kuitenkin olla selkeästi kriisinhallinnassa.

Jean Monnet totesi: "Mitään ei saada aikaan ilman ihmisiä, mutta mikään ei ole kestävää ilman instituutioita". Euroopan turvallisuusjärjestystä vahvistetaan yhä enemmän instituutioiden avulla. ETYJin merkitys kylmän sodan jakolinjan murtamisessa tunnustetaan tänään kaikkialla. Helsinki-prosessista tuli ihmisoikeuksia puolustava kansalaisliike. Euroopan neuvoston tehtävänä on valvoa näiden ihmisoikeuksien ja oikeusvaltion toimeenpanoa kaikkialla maanosassamme. ETYJin roolia – sen toimiessa aidosti transatlanttisena yhteytenä — voidaan puolestaan kehittää monella tavalla, ennen muuta konfliktien ehkäisemisessä sekä kriisinhallinnassa. Siitä kuten ei mistään muustakaan instituutiosta yksinään ole turvallisuuden täydeksi takaajaksi uudessa Euroopassa. Kaikkien niiden yhteistyötä ja tehtävien yhteensovittamista tarvitaan.

Koska EU ei ole sotilasliitto, liittoutumattomille maille on luontevaa olla aktiivisesti mukana kehittämässä yhteistyötä EU:n piirissä sotilaspoliittisissa kysymyksissä. Ensi vuonna voimaan tuleva Amsterdamin sopimus selkiinnyttää Euroopan unionin tehtäviä ja roolia kriisinhallinnassa. Tämä on osaltaan Suomen ja Ruotsin yhteistyön tulosta. Tässä keskustelussa määritellään myös EU:n, WEU:n ja NATOn suhteita. Tavoitteena on tarkoituksenmukaiset ratkaisut. Olemme tyytyväisiä, että myös suuret jäsenmaat ovat tulossa mukaan keskusteluun.

Suurvaltakonfliktin päätyttyä kysyttiin aiheellisesti, mihin tarvittaisiin NATOakaan. Tämä keskustelu oli vilkasta etenkin Yhdysvalloissa, joka on liittokunnan suurin rahoittaja ja vastuunkantaja. Samoin arvuuteltiin Yhdysvaltojen sitoutumista Euroopan puolustukseen; oliko Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen siihen enää entisenlaista tarvetta. Keski-Euroopan maiden toivomukset NATOon pääsystä muuttivat keskustelua. Jugoslavian hajoaminen lisäsi osaltaan niiden turvattomuuden tunnetta. Siinä tilanteessa EU ja ETYJ eivät pystyneet vastaamaan näihin turvallisuushuoliin.

Jokaisella maalla on oikeus omiin turvallisuuspoliittisiin valintoihinsa. Olemme tämän mukaisesti puolustaneet esimerkiksi Baltian maiden oikeutta hakea jäsenyyttä NATOssa. On tärkeää, että NATOn laajennus vahvistaa turvallisuutta. Suomi isännöi maaliskuussa 1997 Venäjän ja Yhdysvaltojen huippukokousta, jossa sovittiin NATOn laajennuksen kiistakysymyksistä.

Liittoutumattomat maat halusivat alusta alkaen osallistua aktiivisesti NATOn käynnistämiin yhteistyöjärjestelyihin, kuten rauhankumppanuusohjelmaan. Se teki mahdolliseksi liittokunnan johdolla tapahtuneen menestyksellisen kriisinhallintatoiminnan Bosniassa. Sotilaallisen kriisinhallinnan edellyttämää yhteistoimintakykyä kehitetään NATOn ja kumppanimaiden välillä.

Samalla selvitetään EU:n ja NATOn suhteita. Olemme myös parantamassa omia valmiuksiamme toimia nykyistä nopeammin ja tehokkaammin kriisinhallintaoperaatiossa pohjoismaisessa viiteryhmässämme. Kokemukset Bosniasta, jossa toimimme yhdessä pohjoismais-puolalaisessa prikaatissa, sekä Makedoniassa, jossa toimimme pohjoismaisessa pataljoonassa, ovat olleet varsin kannustavia. Saatoin havaita tämän itse suorittaessani tarkastusmatkan joukkojemme pariin syyskuussa. Kansainvälisiin rauhanturva- ja kriisinhallintatehtäviin osallistuvien suomalaisten eduista täytyy huolehtia. Puutteet on korjattava.

Washingtonin huippukokous ensi vuoden huhtikuussa juhlistaa NATOn 50-vuotista olemassaoloa vahvistamalla uudistuneen NATOn toiminnan suuntaviivat. Suomi on NATOn kumppani, ja osallistumme Washingtonissa huippukokoukseen Euroatlanttisen kumppanuusneuvoston (EAPC) jäsenenä.

NATO on päättänyt, että eurooppalaista turvallisuus- ja puolustusulottuvuutta (ESDI) kehitetään NATOn rakenteiden sisällä. Tällöin myös EU:n ja NATOn väliselle yhteistyölle tulee merkitystä. Tässä Suomen lähtökohtana on kriisinhallinnan mahdollisimman järkevä hoito etenkin tilanteissa, joissa ei voida edellyttää Yhdysvaltojen osallistuvan mutta unionin on toimittava.

Suomen puolustusvoimien perustehtävänä säilyy alueellisen koskemattomuuden turvaaminen. Tämä tavoite on pysyvä. Puolustusvoimien liikkuvuutta lisätään ja kaluston modernisointia kehitetään. Suuntaudumme materiaalihankinnoissa yhteistyöjärjestelyihin, milloin se on mahdollista ja taloudellisesti perusteltua. Seuraamme Euroopan turvallisuustilanteen kehitystä ja mitoitamme menomme sen mukaan.

Sotilaallinen vakaus lähialuillamme on Suomelle ensiarvoista. Olemme tyytyväisiä siitä, että rajaviranomaisten yhteistyö Venäjän kanssa on ensiluokkaista. Panemme tyytyväisinä merkille myös Venäjän ilmoittamat asevoimien vähennykset Luoteis-Venäjän alueella. Baltian maiden turvallisuuspoliittista asemaa pyritään lujittamaan eri tavoin. Suomi osallistuu muiden pohjoismaiden rinnalla Baltian maiden puolustusvoimien ja rajavalvonnan kehittämiseen. Tukemme painopiste on Virossa. Rajavalvonnan osalta se on siirtynyt Latviaan ja Liettuaan.

Sotilaallisten kriisien ohella maanosamme ja sen kansalaisten turvallisuutta uhkaavat ennen muuta uudenlaiset turvallisuusriskit. Maailmanlaajuisesti ilmastomuutoksen aikaansaamat suuret häiriötilat uhkaavat vakavasti kansalaisten turvallisuutta ja siten heidän perusoikeuksiensa toteutumista. Itämeri voi huonosti. Tshernobylin onnettomuus avasi lopulta silmämme ymmärtämään, mikä ekologinen katastrofi oli muhimassa hajoavassa Neuvostoliitossa ja koko itäisen Euroopan alueella. Luoteis-Venäjän ydinvoimaloiden ja Kuolan alueen ydinjätteiden muodostama turvallisuusuhka on todellinen vaikka ei välttämättä välitön. Kansainväliset yhteistyöhankkeet näiden riskien hoitamiseksi ovat käynnistyneet hitaasti. Ydinturvallisuuden edellyttämät panostukset ovat valtavat ja harjoitetun avustustoiminnan kritiikki on ajoittain kovaa. Suomi ja EU ovat kuitenkin saaneet aikaan tuloksia omien lähialueidemme ydinturvallisuuden parantamisessa.

Suomi on esittänyt Euroopan unionin pohjoisen ulottuvuuden ohjelmaa, jonka tavoite on saada Euroopan unioni keskittämään huomiota rajanaapuriinsa Venäjään ja tehostamaan Venäjän ja Euroopan yhteistyötä. Pohjoisen ulottuvuuden lähtökohtana on EU:n, Venäjän sekä unionin jäseniksi pyrkivien Baltian maiden ja Puolan välillä vallitseva voimakas keskinäinen riippuvuus ympäristön, energian ja liikenteen alalla. EU on Venäjän ylivoimaisesti suurin kauppakumppani. EU:n laajentumisen myötä Itämeren merkitys kauppaväylänä kasvaa. EU:n komission raportti pohjoisesta ulottuvuudesta hyväksyttäneen Wienin Eurooppa-neuvostossa. Sen jälkeen pohjoinen ulottuvuus on koko unionin politiikkaa. Pohjoisen ulottuvuuden konkreettinen käynnistäminen on yksi Suomen puheenjohtajakauden päätehtävistä. Se täydentää EU:n kehitteillä olevaa Venäjä-strategiaa. On tärkeää, että pohjoisen ulottuvuuden hankkeeseen osallistuvat kaikki alueen maat. ETA-alueeseen kuuluvat Islanti ja Norja ovat olleet aloitteessa aktiivisia. Näin pohjoisessa ulottuvuudessa on vahva pohjoismaisen yhteistyön lataus ja tausta. Pohjoisella ulottuvuudella saadaan uusia keinoja ja johdonmukaisuutta Luoteis-Venäjän ympäristöriskien hoitamiseksi. Tässä on tietenkin tärkeää venäläisten oma panos. Kansalaisten ympäristötietoisuus on osa turvallisuusratkaisua kaikkialla.

Kansainvälisen kanssakäymisen kasvun ja rajojen madaltumisen aikaansaamia ongelmia on paljon. Ne on hallittava, koska paluuta suljettuihin järjestelmiin ei ole. Näistä ongelmista vaikein on kansainvälinen rikollisuus sen eri muodoissaan. Suomen kannalta tässäkin on yhä keskeisempi merkitys Euroopan unionin toiminnan tehostamisella sisäisen turvallisuuden vahvistamiseksi. Unionissa on toki tehty jo monia tärkeitä ratkaisuja. Esitin huhtikuussa Berliinissä pitämässäni puheessa Euroopan unionin sisäisen turvallisuuden strategian kehittämistä. Tampereella pidetään syksyllä 1999 EU:n ylimääräinen huippukokous sisäisestä turvallisuudesta. Koko kansainvälinen yhteisö on saatava yhteistyön piiriin. Tässä suhteessa on Lontoossa 1995 esittämäni hanke Euroopan unionin, Yhdysvaltojen ja Venäjän välisen korkean tason yhteistyön kehittämiseksi saanut lisääntyvää kiinnostusta osakseen. Tässä yhteistyössä olisivat tavoitteena ympäristönsuojelun ohella mm. rikollisuuden ja kansainvälisen terrorismin vastaiset toimet.

Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan tehtävät muuttuvat kansainvälisen yhteisön muuttuessa. Tavoite pysyy: kansalaisten turvallisuudesta ja hyvinvoinnista huolehtiminen. Tänään maamme etuja palvelevia ratkaisuja ei voi lukea valmiista resepteistä eikä katsomalla peruutuspeiliin, vaikka olemmekin ylpeitä historiastamme.

Joulukuussa tulee kuluneeksi viisikymmentä vuotta YK:n ihmisoikeuksien julistuksen hyväksymisestä. Ihmisoikeuksien maailmanlaajuinen toteutuminen on YK:n jäsenvaltioiden pysyvä tavoite. Olen hyvin tyytyväinen siihen, että juuri ihmisoikeuksien julistuksen juhlatapahtuman kynnyksellä ulkoasiainministeri Tarja Halonen on antanut selonteon ihmisoikeuksista hallituksen ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. Tämä osaltaan tehostaa toimintaamme näissä kysymyksissä.

Eteläisen Afrikan vapausliikkeen johtajalta Nelson Mandelalta kysyttiin kerran, mitä länsimaalaiset voisivat tehdä ihmisoikeuksien edistämiseksi. Mandela sanoi, että huolehtikaa näiden oikeuksien toteutumisesta myös omissa maissanne. Meidän on aloitettava itsestämme, omasta maastamme.

Osana YK:n yleismaailmallisen ihmisoikeuksien julistuksen juhlavuotta Suomen YK-liitto on järjestänyt tänä syksynä Minun Suomeni -vetoomuskampanjan. Meidän haasteenamme kansainvälistyvässä Suomessa on hyväksyä ihmisten erilaisuus avoimesti ja kokea se rikkautena. Minun Suomeni -vetoomus korostaa meidän jokaisen vastuuta siitä, miten turvallinen paikka Suomi on asua ja elää kaikille täällä oleville. Suosittelen jokaiselle suomalaiselle tämän vetoomuksen allekirjoittamista.

Avoimessa yhteiskunnassa on tilaa suvaitsevaisuudelle — ja vain suvaitsevainen yhteiskunta on turvallinen kaikille sen jäsenille.