Rouva Eeva Ahtisaaren puhe Ars Fennica 1999 -palkinnonjakotilaisuudessa
Säätytalolla 17.3.1999

Haluan tässä yhteydessä, ennen virallista palkinnonjakoa, esittää lämpimän osanottoni Teille, rouva Henna Niemistö, puolisonne Pertti Niemistön liian varhaisen pois menon johdosta. Ars Longa - Vita Brevis. Opin tuntemaan kauppaneuvos Niemistön taiteelle omistautuvana mesenaattina, vakaana ja luotettavana ihmisenä. Pertti Niemistö oli suomalaisen kulttuurin rohkea ja kaukonäköinen puolustaja, taidekentän keskeinen taustavaikuttaja ja vahva voimahahmo. Kaipaamme kaikki häntä tänään.

Viime vuosi on ollut suurta juhlaa nykytaiteen suomalaisille ystäville. Nykytaiteen museon avaaminen oli todellinen ilon päivä. Suomalaiset ovat jo ottaneet Kiasman omakseen; sen arkkitehtuurista keskustellaan, taiteesta puhutaan ja sen ravintolassa viihdytään. Museo heijastaa taidekentän monia tämän päivän ulottuvuuksia. Suomalainen nykytaide on osoittanut olevansa varsin kansainvälistä ja muuntautumiskykyistä. Nuoret taiteilijamme liikkuvat maailmalla tavalla, joka tuo mieleen sadan vuoden takaiset ajat. Tuolloinkin kulttuurimme syvärakenteet kiinnittyivät kansainvälisiin virtauksiin, josta kansallinen herätys sai voimansa.

Tänään jaetaan ARS FENNICA kahdeksannen kerran. Henna ja Pertti Niemistön Kuvataidesäätiön tarkoituksena on tehdä suomalaista kuvataidetta tunnetuksi avaamalla sille uusia kansainvälisiä yhteyksiä ja innostaa kuvataiteilijoita heidän työssään. Säätiö on myös kansanvalistaja. Se haluaa voimistaa suuren yleisön kiinnostusta ja arvostusta kuvataiteita kohtaan.

Säätiön tärkein toimintamuoto on ARS FENNICA - palkinnon jakaminen. Se annetaan vuosittain yhdelle, ensisijaisesti suomalaiselle kuvataiteilijalle tunnustuksena korkeatasoisesta luovasta työstä. Palkintoon kuuluu rahapalkinto, suuruudeltaan 200 000 markkaa. Palkintoon kuuluu lisäksi näyttelykierros Suomessa, jonka säätiö järjestää yhdessä taidemuseoiden kanssa. Lisäksi taiteilijasta valmistetaan julkaisu näyttelykierrosta ja kansainvälistä jakelua varten.

ARS FENNICA - palkinnon saajan ratkaisee joka kerta puolueeton asiantuntija, kansainvälisesti tunnustettu nykytaiteen tuntija. Tällä kertaa palkinnosta on päättänyt alankomaalainen Saskia Bos, amsterdamilaisen De Appel - nykytaiteen keskuksen johtaja. Vuoden 1999 ARS FENNICA ehdokkaat ovat kaikki suomalaisia nuoremman polven taiteilijoita, jotka ovat jo vakuuttavasti osoittaneet taiteellisen lahjakkuutensa. Säätiö haluaa tällä kerralla kiinnittää huomiota nuoriin taiteilijoihin ja kannustaa heitä eteenpäin urallaan. Kaikki ehdokkaat noudattavat rohkeasti valitsemaansa linjaa maalaustaiteen, taidegrafiikan tai kuvanveiston alueella.

Vuoden 1999 ARS FENNICA myönnetään kuvanveistäjä Markus Copperille. Olen iloinen voidessani julkistaa Saskia Bosin lausunnon hänestä ja samalla välittää johtaja Bosin kiitokset rouva Henna Niemistölle ja ARS FENNICAN jäsenille "perusteellisesta retkestä suomalaisen nykytaiteen kiehtovalle osa-alueelle".

Näin Saskia Bos: "Vaikka jouduin valitsemaan voittajan vain kahdeksasta ehdokkaasta, säätiö tarjosi minulle mahdollisuuden käydä perinpohjaisia keskusteluja ehdokkaiden kanssa ja tutustua heidän töihinsä etukäteen diakuvien ja näyttelyluetteloiden kautta. Ateljeevierailuista ja tapaamisista tulikin sitten ratkaisevan tärkeä tekijä, kuten aina, sillä tietopuolisia vastauksia kuunnellessani saatoin myös päätellä, oliko intuitioni osunut oikeaan.

Pitkän harkinnan jälkeen valintani kohdistui nuoreen, myrskyisään taiteilijaan, jota ajaa tarve ymmärtää maailma ja tehdä se paremmin käsitettäväksi tekemällä asioita omin käsin. Joidenkin silmiin hän kenties näyttää menneen ajan taiteilijalta; häntä eivät kiinnosta uusimmat tekniikat tai myyminen, hän ei halua olla muodikas. Hänen etsintänsä voi vaikuttaa yksityiseltä oikulta. Silti nämä näennäisen sulkeutuneet, raskaat ja toisinaan karkeatekoiset veistokset puhuttelevat muidenkin tuntoja: ne kertovat pelosta, joita hallinnastamme karannut huipputekniikka herättää, eläimellisistä vaistoista ja myyteistä, jotka vainoavat meitä unissa, kirjoissa ja elokuvissa.

Juuri sellaista mahtia on myös Kiasman kokoelmiin päätyneessä Valaassa: se on painava ja liikkumaton kuin ihmisen voittama luonnonmuoto. Siitä kuvastuu samaan aikaan sekä haavoittavuutta että voimaa. Jos tämä työ heijastelee taiteilijan suhdetta luontoon, tuo suhde on toden totta muuttunut: tässä ei enää ole kyse kunnioituksesta luonnon luomuksia kohtaan tai kilvoittelusta niiden kanssa jäljittelemällä aineen sirpaleita, sammalta tai ihoa. Tämä eläin on synnytetty löytötavarasta -- kirkosta puretuista urkupilleistä -- ja tämän muodon uudelleen luomisen kautta teoksessa sulautuvat yhteen orgaaniset ja ihmisen tekemät osat.

Myös Iron Maiden ja Tuonelan sorsat kertovat ihmisen kamppailusta ja häntä vainoavista unista. Uusimmassa työssään Big Bang Echo taiteilija etsii henkisempää polkua, jolle "laulava" valas hänet kenties ohjaisi. Onko työ sitten tämän päivän taidetta? Ainakin siinä mielessä on, että se puhuttelee monia aisteja: sen visuaalinen olemus huokuu liikettä ja ääniä. Markus Copperin estetiikka on pohjimmiltaan "modernia" ja hän on juuri sellainen vastarannan kiiski kuin tämän menneen vuosisadan taiteilijoilta on odotettukin. Johtuneeko sitten hänen veistoksistaan ja performansseistaan välittyvästä kyynisyyden puutteesta ja vilpittömästä puhtaan runouden etsimisestä, että hän on taiteilija, joka vaikuttaa uskottavalta vielä ensi vuosituhannellakin?

Näiden pohdittujen sanojen saattelemana minulla on ilo ojentaa tämän vuoden ARS FENNICA - palkinto kuvanveistäjä Markus Copperille.