Rouva Eeva Ahtisaaren tervehdyspuhe Suomen Marttaliiton 100-vuotisjuhlassa 12.6.99 Hartwall Areenalla

 

 

Olen viimeisen viiden vuoden aikana saanut eri yhteyksissä vastata kysymykseen siitä, mikä on suomalaisen naisen vahvuuden ja tasa-arvoisuuden salaisuus. Erityisesti ulkomaalaiset ovat halunneet tietää, miksi suomalaiset naiset ovat niin koulutettuja, päteviä ja ammattitaitoisia. Olen voinut vedota historiaan, ja kertoa tyttö- ja naisopetuksen monipuolisuudesta. Olen korostanut sitä, että naiset saivat Suomessa ensimmäisenä Euroopassa äänioikeuden, ja he ovat osanneet ja halunneet käyttää tätä oikeutta. Kolmas syy on arkisempi: suomalaisnaisten kokopäiväinen ansiotyö. Me olemme joutuneet ja tottuneet tekemään työtä miestemme rinnalla - ja joskus yksinkin.

Suomessa keskustelu naisen asemasta on ollut vilkasta koko 1990-luvun. Siihen vaikutti poikkeuksellisen syvä taloudellinen lama vuosikymmenen alussa, liittymisemme Euroopan unioniin, naisten äänioikeuden 90-vuotisjuhlat ja nyt alkanut keskustelu perheestä, vanhemmuudesta ja lasten hyvinvoinnista. Kysymys naisten ja miesten asemasta tänään liittyy aikamme ideologiseen uudelleen orientaatioon, joka perustuu teknologia- ja tuotantokeskeisen tehokkuusyhteiskunnan kriisiin. Keskustelu naisen ja perheen hyvinvoinnista liittyy myös voimakkaasti 100-vuotiaan marttaliikkeen historiaan. Tässä puheessani aion pohtia suomalaisen naisen historiaa ja Marttaliiton merkitystä naisasialle.

Mihin perustuu suomalaisen naisen tietoisuus omasta erityislaadusta? Suomalainen nainen on vastuunkantaja. Useilla maakuntamatkoillani olen kohdannut naisissa sitkeyttä, taistelunhalua ja elämänuskoa. Kun miehet ovat lyöneet hanskat naulaan ja luovuttaneet, ovat naiset siirtyneet vastuunkantajiksi. Tässäkin suhteessa historia voi auttaa ymmärtämään. Naisen asemaan heijastuvat politiikan, sosiaalisen rakenteen ja kansakunnan kulttuurisen identiteetin suuret kysymykset. Suomalaisen naisen yhteiskunnallista panosta on tarvittu kansakunnan rakentamiseen eri aikoina - ja sitä tarvitaan yhä tänään!

Kuten tiedämme, Suomen naiset saivat yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden vuonna 1906. Tämä moderni äänioikeusuudistus tehtiin aikana, jolloin Suomi oli suuriruhtinaskunta ja Venäjän keisarillisen imperiumin osa. Poliittisen täysivaltaisuuden lisäksi on valtio-olemuksen vahvistaminen vaikuttanut suomalaisten naisten asemaan viimeisen 150 vuoden aikana. 1800-luvulla kansallisvaltion muodostaminen ja toisen maailmansodan jälkeinen hyvinvointivaltion luominen ovat yhdistäneet kansakuntaa alueellisesti ja sosiaalisesti. Vahva valtio on taannut molempien sukupuolten samanarvoisen sivistämisen ja tarvinnut molempien työpanosta. Se on antanut naisliikkeelle yhteiskunnallisen sisällön.

Vuosisadan vaihteen yhteiskunnalliseen murrosvaiheeseen sijoittuu marttaliikkeen perustaminen vuonna 1899. Martat järjestäytyivät aikana, jolloin naisliike kanavoitui uudenlaiseen järjestötoimintaan eli yhdistyksiin. Tohtori Irma Sulkunen on kirjoittanut suomalaisen naisliikkeen kehityksestä. "Suomalaisen naisen ‘alistaminen’ tai voimakas suffragetismi ei ollut 1900-luvun alun sääty- ja agraariyhteiskunnan hallitseva piirre. Lähtökohta oli, että erilaisuudestaan huolimatta toinen sukupuoli koettiin olemukselliseksi vastapariksi pikemminkin kuin vastakohdaksi. Tämä sukupuolten välinen kumppanuus integroi sekä miehet että naiset tasavahvoina toimijoina syntymässä olleeseen kansalaisyhteiskuntaan. Se avasi molemmille samanarvoisen mahdollisuuden poliittiseen vaikuttamiseen."

Marthorna blev en livskraftig del av den stora medborgarrörelsen, som svepte över hela landet i slutet av 1800-talet. Ny politisk energi kanaliserades till nykterhetsrörelsen, arbetarrörelsen, kvinnorörelsen, andelslagsrörelsen och så vidare. Marthaföreningen i Finland grundades med avsikt att sprida folkbildning och kunskap till både kvinnor och män, för hela finska folket. Kvinnorna, i synnerhet de urbana och utbildade huvudstadskvinnorna, fick den viktiga rollen som uppfostrare och upplysare. Namnet Martha hänvisar ju till Bibeln, där Martha är den aktiva och duktiga kvinnofiguren. Den första medlemsgenerationen kom att bestå av "ansvarsmedvetna och dugande medborge". Enligt föreningens första stadgar var förmedlandet av kunskap om barnuppfostran och barnavård samt undervisning i handarbete ändamål i verksamheten. Senare blev hemarbetets organisering och planering samt hemvård och heminredning en viktig del i martharörelsen.

Martat loivat 100 vuotta sitten aktiivisen suomalaisen esikuvanaisen mallin, joka aatteiden ja politiikan suuntausten tuiverruksista huolimatta on osoittautunut varsin kestäväksi. Opettajien runsaus liikkeen varhaisessa vaiheessa osoittaa, että tällä ammattiryhmällä on ollut keskinen rooli kansallisvaltion rakentamisessa. Opettajan ammatti myös avautui naisille helposti. Kansallinen liike ja naiskysymys yhdistyivät Suomessa tavalla, joka hakee vertaistaan koko Euroopassa. Marttojen toiminta lähti heti verkostoitumaan maaseudulle, ja kattoi pian koko maan.

Marttojen perustamisen taustalla oli kysymys siitä, mihin suuntaan suomalainen kansalaisyhteiskunta lähti kehittymään aikana, jolloin kansalaisilta puuttui poliittinen vapaus. Marttojen historia on myös suomalaisen yhteiskunnan kehittymisen ja muuttumisen historiaa - jokainen aikakausi on jättänyt jälkensä liiton toimintaprofiiliin. Esimerkiksi vuoden 1918 jälkeen liitto omaksui nopeasti kansallisen eheyttäjän roolin, ja korosti toimintaa kaikkien kansalaisten hyväksi. Käytännön työsarkaa riitti. 1920-luvulla liitto jakautui kahdeksi, kun perustettiin suomalainen Marttaliitto ja Finlands svenska Marthaförbundet. Ajan yhteiskunnallista ilmapiiriä heijasti se, että Marttaliitto sai kasvavassa määrin emäntien ammattijärjestön piirteitä. Marttojen kulta-aikaa oli 1930-luvun jälkipuoli. Liitto oli tuolloin Pohjoismaiden suurin emäntäyhdistys ja merkittävä maaseudun kehittäjä.

Marttajärjestö oli jo perustamisajankohtana vankasti perheen ja kodin asialla. Koti nähtiin yhteiskunnan keskeisimpänä perusyksikkönä - kodeissa oli Suomen tulevaisuus. Toisen maailmansodan jälkeen marttaliike otti kuluttajavalistuksen ohjelmaansa. Marttakokouksissa haluttiin tietää lisää kotitalouskoneiden käytöstä, elintarvikkeiden säilyttämisestä, kodin puhdistusmenetelmistä ja ravintoaineista. Kokouksissa keskusteltiin lastenhoidosta, vitamiineista, säästäväisyydestä ja pesukoneen eduista.

Martat, kuten niin monet muutkin perinteiset suomalaiset järjestöt joutuivat 1960- ja 1970-luvun rakennemuutoksessa marginaaliin. Naisten työssäkäymisen yleistyminen ja valtava muuttoliike nosti esiin teemoja, joita ei enää voitu ratkaista vanhojen järjestöjen "koti, uskonto, isänmaa" -reseptillä. Myös marttaliike on joutunut sopeutumaan uuteen tilanteeseen, naisten kodin ulkopuoliseen työssäkäyntiin, mutta on tehnyt sen mielestäni hyvin. Reippaat, ahkerat, aikaansaavat ja organisaatiokykyiset martat ovat löytäneet uudelleen paikkansa yhteiskunnallisen kehityksen kärjessä, nyt naisten ammattitaitoa ja monipuolisuutta kunnioittaen, korostaen ja hyödyntäen. Perinteinen marttojen kotitalousneuvonta on kuitenkin nykyaikanakin yhtä tärkeää kuin ennen - taidot eivät siirry sukupolvelta toiselle itsekseen - ne on siirrettävä.

Tässä yhteydessä en malta olla kertomatta tapausta, joka mielestäni on osoitus nykymarttojen ennakkoluulottomuudesta. Ensimmäisellä maakuntamatkallamme Keski-Suomeen maaliskuussa 1994 oli minun ohjelmassani Saarijärven Marttojen tapaaminen. Istuimme Heralan taidesäätiön kodikkaassa salissa kauniisti katetun kahvipöydän ääressä ja keskustelimme, millaista on asua Mäntyniemessä. Juuri pari päivää aikaisemmin oli Mäntyniemestä televisioitu amerikkalaisen Count Basie - orkesterin jazzkonsertti. Musiikki oli ollut kovaäänistä ja meininki rentoa ja olimme mieheni kanssa vähän hämillämme, että olikohan tämä nyt sopivaa. Saarijärvellä minua kuitenkin kiitettiin tilaisuuden järjestämisestä. Mäntyniemen puhdas, ylväs arkkitehtuuri oli TV-kuvassa tullut kauniisti esille ja sopinut hyvin yhteen musiikin kanssa. Olin helpottunut ja kiitollinen näistä kommenteista. Samalla ymmärsin, että martta on nainen, joka elää tässä ajassa.

 

Olen myös iloinen siitä, että nuoret naiset ovat löytäneet martat. Olen vakuuttunut, että ruoanlaitto ja käsillä tekemisen taito inspiroi akateemista opiskelua, samalla kun se on hyödyksi arkipäivän elämässä. Haluan erityisesti kiittää marttoja toiminnastaan pienten koululaisten iltapäiväkerhojen järjestämisessä. Kädentaitojen ja omatoimisuuden vahvistaminen ovat siinäkin keskeisellä sijalla. Marttojen toiminta tässä asiassa on hyvä esimerkki ns. kolmannen sektorin merkityksestä hyvinvointivaltion palveluiden täydentäjänä ja ihmisten työllistäjänä. Mieltäni on ilahduttanut myös marttojen yhteistyö Afrikan, lähialueidemme ja Bosnian naisten kanssa heidän perheidensä elinolojen kohentamiseksi. Tämä toiminta osoittaa, että marttojen ihanteet ovat universaaleja.

Juhlavuoden tunnus, raidallinen esiliina, jota tuuli liikuttelee, kertoo marttaliikkeestä olennaisen: Perusarvoista kiinnipitävät aktiiviset martat ovat vauhdissa, aikaa seuraten ja ajassa eläen. Tässä meillä on liike, jolla on edessään vielä monta satavuotisjuhlaa!

Med dessa ord vill jag önska en ännu bättre framtid för den aktiva, 100-åriga martharörelsen, och bästa välgångsönskningar till Finlands svenska Marthaförbund!

Näillä sanoilla haluan toivottaa 100-vuotiaalle ikinuorelle marttaliikkeelle ja nyt juhlivalle Marttaliitolle entistä parempaa tulevaisuutta!