Tasavallan presidentti Martti Ahtisaari 23.5.1994 Helsingissä

"Ylimmän johdon iltapäivä"

SUOMEN TEOLLINEN RAKENNE VUONNA 2000

Arvoisat kuulijat,

Itsenäinen Suomi on kokemassa kolmatta murrostaan. Itsenäistymisen jälkeen maaolot järjestettiin uudelleen ja ryhdyttiin rakentamaan laillista yhteiskuntajärjestelmää. Toinen koettelemus oli tietenkin sota ja sen mukanaan tuomat inhimilliset ja taloudelliset kärsimykset. Sodan runtelema agraariyhteiskunta rakennettiin neljässäkymmenessä vuodessa teolliseksi hyvinvointivaltioksi. Tuon verraten tasaisen kehityskauden jälkeen Suomi eräiden muiden länsieurooppalaisten maiden tavoin on joutunut enemmän tai vähemmän hallitsemattomien rakennemuutosten kouriin.

Murrosvaiheet yksilön tai kansakuntien elämässä tarjoavat kuitenkin mahdollisuuden itsetutkiskeluun. Sellainen hetki on meilläkin nyt edessä. Suomi on tekemässä kansainvälisen asemansa kannalta erittäin tärkeän historiallisen ratkaisun, kun se määrittelee suhteensa yhdentyvään Euroopaan.

Yhtäaikaa edessämme on myös kauaskantoisia yhteiskunnallisia arvovalintoja. Meidän on päätettävä, millä tavoin suhtaudumme olemassa olevaan hyvinvointivaltioon, millaisia ominaisuuksia on puolustettava, korjattava tai mahdollisesti kokonaan hylättävä.

Jokainen tässä salissa joutuu omalta osaltaan tekemään valintoja ja päätöksiä, jotka muovaavat tulevaisuuden suomalaista yhteiskuntaa. Teihin, arvoisat kuulijat, kohdistuu suuria odotuksia. Markkinataloudessa nimenomaan yritykset ja niiden vastuulliset johtajat ja omistajat pystyvät niin tahtoessaan vastaamaan uusiin haasteisiin, tarjoamaan uutta työtä ja toimeentuloa muuttuvissa oloissa. Me tarvitsemme yritysjohtajia, jotka kykenevät ratkomaan yhteiskunnan perustavaa laatua olevia ongelmia.

Maailman vauraimmat, hyvinvoivimmat ja turvallisimmat valtiot ovat länsimaisissa demokratioissa ja markkinatalousmaissa. Yhteiskunnallisen päätöksenteon vaikein asia onkin yhdistää yrittämisen vapaus ja yhteisvastuu. Pidäkkeetön markkinatalous on kuin häkistä karannut leijona. Myös suunnitelmatalouden kokeilut ovat yksi toisensa jälkeen epäonnistuneet. Pohjoismaiset hyvinvointiyhteiskunnat ovat puolestaan luoneet kalliita turvajärjestelmiä, joiden rahoitus on vaikeuksissa.

Oikein ymmärrettyinä ja oikein mitoitettuina yhteiskunnan tarjoamat hyvinvointipalvelut - tärkeimpinä koulutus ja terveyspalvelut - ovat välttämättömiä tuotannontekijöitä. Ne ovat oleellinen osa kansakunnan kilpailukykyä.

Suomen selviytyminen tulevaisuudessa on mahdollisen taitamista. Riskinotto, oivaltaminen, ahkeruus ja säästäväisyys ovat ikiaikaisia hyveitä, joille vauraus ja hyvinvointi perinteisesti rakentuvat. Onnistuneet valinnat taloutemme tuotantopohjan, etenkin teollisen rakenteen kehittämiseksi, määräävät vastakin paikkamme ankarasti kilpailevien kansantalouksien joukossa.

Suomen kansa ei milloinkaan aikaisemmin ole kohdannut kriisiä yhtä vauraana kuin nyt. Monet perusasiat ovat meillä tasolla, josta maapallon enemmistö vasta näkee unta. Meidän vaikeuksistamme on pitkä matka kurjuuteen. Mutta pahoinvointi ja turvattomuus on meilläkin lisääntynyt. Henkinen hätä on läsnä niissä lukemattomissa yhteydenotoissa, joita Tasavallan Presidentin kansliaan päivittäin tulee.

Suomi kärsii historiansa vaikeimmasta työttömyydestä. Yli viidennes työvoimasta on työtä vailla. Neljänä peräkkäisenä vuotena tilanne vain vaikeutui. Korkea työttömyysaste uhkaa eristää Suomen länsieurooppalaisista naapureistaan. Suurtyöttömyys kalvaa kansakuntaa sisältäpäin. Vain kalliisti kustannetulla sosiaalipolitiikalla olemme voineet lievittää turhautumista.

Tuotantomme aleneminen on muihin teollisuusmaihin verrattuna ollut ainutlaatuisen jyrkkä. Sitä on syventänyt maailmantaloudessa samaan aikaan koettu laskukausi. On tuhlausta pitää Suomen voimavarat vajaakäytössä. Tällaisena aikana työvoima menettää osaamista ja taitotietoa.

Yrityskantamme pienenee. Mitä kauemmin tilanne jatkuu tällaisena, sitä kauemmin tuotantokuilun umpeenkuromiseen menee aikaa.

Vientiteollisuuden vahva nousu ei ole ratkaissut eikä ratkaise työttömyysongelmaa. Automaatio on tullut teolliseen toimintaan jäädäkseen. Se vähentää työvoiman tarvetta pysyvästi. Työttömyyttä ei enää nujerreta perinteisin keinoin.

Valtioneuvoston selonteossa eduskunnalle Suomen pitkän aikavälin tulevaisuudesta määriteltiin edellytyksemme päästä uudelleen kasvu-uralle kahdella kysymyksellä:

1) Saammeko tuotannolliset investoinnit nousemaan uudelleen kasvun edellyttämälle tasolle, ja

2) pystymmekö nostamaan investointien tehokkuutta ja mukauttamaan tuotantorakenteemme niin, että kansantalouden voimavaroista saadaan irti aiempaa enemmän?

Selvityksessä katsottiin, että myönteisten vastausten löytäminen edellyttää sekä kansantalouden nopeaa tasapainottamista että uusia käyttäytymismalleja työmarkkinoilla.

Tulevaisuuden kasvua haettaessa Suomi on erityisen vaikeassa kilpailutilanteessa. Korkean teknologian aloilla me kilpailemme muiden teollisuusmaiden kanssa. Työvaltaisilla aloilla Venäjän ja Baltian maiden palkkataso on vielä pitkään vain murto-osa Suomen tasosta.

Arvoisat kuulijat,

Oma käsitykseni massatyöttömyytemme perussyistä voidaan tiivistää kolmeen tekijään: 1) Teollinen rakennemuutoksemme 1980-luvulla ei ollut hallittu eikä tarpeeksi nopea, 2) maatalouden rakennemuutos on sekin ollut myöhässä ja 3) kansainvälisessä ympäristössämme on tapahtunut ratkaisevaa laatua olevia muutoksia.

Teollisuuden ja maatalouden suhteen olemme olleet oman onnemme seppiä, mutta muutokset ympäristössämme tulivat rajuina ja ennustamattomina. Niille emme mitään mahtaneet, niihin on vain sopeuduttava.

Koko teollistunut Eurooppa kärsii samoista ongelmista. Maanosamme on menettänyt viimeisen kymmenen vuoden aikana asemiaan sekä Japanille että Yhdysvalloille. Euroopan taloudellinen yhdentyminen ja yhteistyö on meidän eurooppalaisten vastaus kansainväliseen kilpailuun.

Työmarkkinoiden tulevaisuutta pohtineet asiantuntijat törmäävät yllättävään paradoksiin. Toisaalta vallitsee ennätyssuuri työttömyys, johon voidaan vain hitaasti vaikuttaa. Toisaalta työvoimapula näyttäisi uhkaavan meitä jo 2000-luvun alussa. Työvoiman vähentymistä voi toisaalta hidastaa suurempi siirtolaisuus tai koulutusaikojen lyhentyminen. Myös suurten ikäluokkien mahdollisuudet ja halukkuus jatkaa työssä oloaan noin 60 ikävuoteen saakka on kansantaloutemme keskeisin työvoimareservi ensi vuosituhannella.

Mitä nopeammmin sopeudumme työn kysynnän ja tarjonnan muutoksiin, sitä vähemmän meillä on tulevaisuudessa ongelmia. Kaikkea inhimillistä käyttäytymistä ohjaava muutosvastarinta ja pitkälle kehittynyt edunvalvontajärjestelmä ovat tähänkin asti hidastaneet suomalaisessa yhteiskunnassa välttämättömiä rakenteellisia muutoksia. Siksi on pelättävissä, että tie joustavampaan yhteiskuntaan on vielä pitkä ja kivinen.

Suomen taloudellisen hyvinvoinnin kannalta kolme tekijää on ratkaisevassa asemassa:

1) Suomen taloudellisen tuotantopohjan on monipuolistuttava,

2) Euroopan Unionin on laajennuttava ja kehityttävä maailmantalouksien kilpailussa menestyväksi tekijäksi,

3) turvallisuuden on vahvistuttuva kansainvälisissä yhteisöissä.

Arvoisat kuulijat,

Turvallisessa Euroopassa, sääntelytaloudesta vapaan kilpailun keskellä uudistumiskykyinen Suomi pääsee uudelle kasvu-uralle. Teollinen toiminta ei enää ole yksin massiivista tuotantoa, vaan materiaali- ja tietovirtoja, joita ohjataan ja kehitetään. Tulevaisuuden tuotanto muodostuu osaamisen kasautumisesta, yritysryväksistä, jotka myyvät toisilleen palveluja ja muodostavat verkoston. Ne ovat markkinapaikkoja, kuin entisajan torit, joilla kauppaa käytiin erikseen, mutta yhdessä paikassa.

Rakenteellisesti poikkeamme muusta läntisestä Euroopasta siinä, että meiltä puuttuvat pienet 3-5 hengen palveluyritykset - teollisuuden aluskasvillisuus. Asukaslukuumme nähden tällaisia yrityksiä pitäisi olla 100 000 enemmän kuin nyt.

Tulevaisuuden näkymät eivät poista sitä tosiasiaa, että tarvitsemme nopeasti uusia työpaikkoja, nimenomaan nuorille. Vahvakaan taloudellinen kasvu ei niitä yksin riitä luomaan. Tarvitsemme erityistoimia. Tarvitsemme kansallisen sopimuksen, työllistämisstrategian, jonka toteuttamiseen vastuulliset tahot Suomessa sitoutuisivat.

Työllistämisen pitää nojautua kaikessa olellisessa uuden työn luomiselle. Olemme toivottavasti lopullisesti jättäneet taaksemme ajan, jolloin saatoimme rakentaa kilpailukykymme valuuttamme arvon toistuvan alentamisen varaan. Oikea kilpailukyky edellyttää pitkäaikaista panostamista koulutukseen, tutkimukseen, tuotekehitykseen ja liikkeenjohtamiseen. Onneksi lamankin aikana tutkimus- ja kehitysinvestoinnit on Suomessa pidetty suhteellisen korkealla tasolla.

Nopeat erityistoimet etenkin nuorisotyöttömyyden alentamiseksi edellyttävät ideoita ja ennakkoluulottomuutta kaikilta päättäjiltä. Me puhumme juhlallisesti tulevaisuudesta ja sen edellyttämistä haasteista. Kirjailija James Baldwin on sanonut, että tulevaisuus on kuin taivas - kaikki ylistävät sitä, mutta kukaan ei tahtoisi mennä sinne juuri nyt. Kun nuorisotyöttömyys on suuri kansallinen epäkohta, sille olisi löydettävä ratkaisu tässä ja nyt, ei tulevaisuudessa.

Arvoisat kuulijat,

Euroopan Unionin jäsenyys merkitsee Suomen taloudessa ja teollisuudessa muutoksia erityisesti niillä aloilla, jotka ovat olleet suljettuja tai muuten varjeltuja. Siihen kuuluu myös se osa teollisuutta, joka on ollut liian hidas sopeutumaan muutoksiin. Yhdyspankin pääjohtaja Vesa Vainio ehdotti taannoin, että elvyttäisimme poistamalla kaikki elinkeinotuet. Vastaavasti voitaisiin marginaaliveroja alentaa ja siten lisätä kotimaista kysyntää. Tällaisen ajattelutavan soisi leviävän laajemmallekin elinkeinoelämän johtajien piirissä. Kokemus tukipolitiikasta on toistuvasti osoittanut, ettei kannettu vesi yleensä kaivossa pysy eikä narulla voi työntää.

Mieluusti näkisin, että nyt tukeen käytetty raha ohjattaisiin tutkimukseen ja kehitystyöhön. En ole ainoa, joka on jäänyt ihmettelemään niitä tukitoimia, joilla terveitä, menestyviä yrityksiä valtion avustuksella tuetaan.

Kilpailu, joustavuus, idearikkaus ja halu löytää itse kannattavia, ennakkoluulottomia ratkaisuja olkoon yhteinen lähtökohtamme, kun Suomelle luodaan uutta, monialaiseen tuotantopohjaan nojaavaa kilpailukykyä. Tulevaisuuden Suomi ei voi elää yksin metsästä. Tarvitaan yritysryväksiä muillekin aloille. Elektroniikan, ympäristöteknologian ja lääketeollisuuden alat tulevat ensinnä mieleen.

Sata vuotta sitten Eurooppa oli edellisen kerran vapaa alue ihmisten kulkea passitta maasta toiseen, viedä tietonsa, taitonsa ja pääomansa maasta toiseen. Suomikin sai siitä osansa. Maailmankaupunki Pietarin ostovoima heijastui 1800-luvun Suomeen. Se houkutteli kauppiaita, käsityöläisiä ja teollisia yrittäjiä muualta Euroopasta Suomeen asti. Suomen taloushistoriassa näitä nimiä on viljalti. Voi huoletta sanoa, että maamme olisi ollut tyystin erilainen ilman Ehrnrootheja, Fazereita, Hubereita, Sinebrychoffeja ja monia muita maahanmuuttajia.

Ensimmäinen maailmansota synnytti kansallisvaltiot ja sulki rajat. Suomen itsenäistymisen jälkeen tähän maahan ei juuri ole tullut vierasta pääomaa, uusia ideoita eikä uusia ihmisiä. Yli viidenkymmenen vuoden ajan suomalainen lainsäädäntö jopa kutsui osakeyhtiöitä, joissa oli ulkomaalaisomistusta, "vaarallisiksi yhtiöiksi".

Pääomien liikkumisen vapaus on arvo sinänsä. Me haluamme ulkomaisia investointeja, itse haluaisimme mahdollisuuden omistaa muualla. Kysyn kuitenkin, olisiko kansallismielinen pääoma arvo sinänsä, vai pitäisikö kaiken olla kaupan kenelle tahansa? Samanlaista keskustelua käydään ylikansallisten yrityskauppojen tiimoilta muuallakin.

Toivottavasti eristymisen aika on ohitse. Pietarin läheisyys on taas kerran tekijä, jonka pitäisi saada suomalainen talouselämä valppaaksi näkemään uusia mahdollisuuksia. Pietarin läheisyys antaa suomalaisille samanlaisen sillanpääaseman nyt kuin sata vuotta sitten. Meidän on ennakkoluulottomasti rakennettava tarpeellinen infrastruktuuri Venäjän kauppaa ja kauttakulkuliikennettä varten. Rautatiet, moottoritie, satamat, lentokentät ja terminaalit ovat investointeja tulevaisuuteen, mutta ne luovat työtä ja toimeliaisuutta jo tähän päivään. Pietarin talousalueen kysyntä luo edellytyksiä myös markkinalähtöiselle yritystoiminnalle, kauppahuoneille. Kaiken toiminnan ei tarvitse olla teollista tuotantoa.

Meidät erottaa Venäjästä, ei ainoastaan elintasokuilu, vaan myös aivan erilainen ympäristöpolitiikka. Suomen kaunista ja ainutkertaista luontoa on suojeltava ja hoidettava niin, että säilytämme asemamme yhtenä maanosamme todellisista "vihreistä keuhkoista" Tämä ei poista sitä tosiasiaa, että Suomen tärkeimmät ympäristöinvestoinnit ehkä sittenkin vielä pitkään tehdään itärajamme taakse, lähialueille. Yhdessä Euroopan Unionin muiden jäsenmaiden kanssa meidän on kohdattava nämäkin ongelmat, sillä ympäristötuhot eivät tunne kansallisia rajoja.

Ympäristötekenologia ja sen monet sovellutukset saattaa myös olla alue, joka takaa työtä ja toimeentuloa suomalaiselle insinööritaidolle vuosikymmeniksi eteenpäin. Maailmassa riittää puhdistettavaa ja korjattavaa.

Ärade åhörare,

Finland håller på att fatta ett med hänsyn till landets internationella ställning synnerligen viktigt historiskt beslut, när det definierar sitt förhållande till det integrerade Europa.

Samtidigt står vi inför genomgripande val i fråga om de samhälleliga värderingarna. Vi måste bestämma oss för hur vi skall förhålla oss till dagens välfärdsstat, vilka egenskaper som skall försvaras, ändras eller eventuellt förkastas helt och hållet.

Var och en i denna sal tvingas för sin del att träffa val och fatta beslut som formar framtidens finländska samhälle. Förväntningarna på Er, ärade åhörare, är stora. I en marknadsekonomi är det uttryckligen företagen och deras ansvariga ledare och ägare som, om de vill, kan svara på de nya utmaningarna och erbjuda nytt arbete och utkomst under föränderliga förhållanden. Vi behöver företagsledare som förmår lösa de grundläggande problemen i samhället.

Nedgången i vår produktion har varit exceptionellt brant i jämförelse med utvecklingen i andra industriländer. Denna nedgång har förvärrats av den samtidiga recessionen i världsekonomin. Det är slöseri att inte till fullo utnyttja Finlands resurser. I sådana tider som dessa förlorar arbetskraften kunnande och know-how.

Antalet företag hos oss minskar. Ju längre tid denna situation får fortgå, desto längre tid tar det att arbeta in produktionsgapet.

Det kraftiga uppsvinget för exportindustrin har inte löst och kommer inte att lösa arbetslöshetsproblemet. Automationen har kommit för att stanna, och minskat behovet av arbetskraft för gott. Arbetslösheten kan inte längre betvingas med traditionella metoder.

Tre faktorer är avgörande för Finlands ekonomiska välstånd:

1) den ekonomiska produktionsbasen i Finland måste diversifieras,

2) den Europeiska unionen måste utvidgas och utvecklas till en stark faktor i den världsekonomiska konkurrensen,

3) säkerheten inom de internationella samfunden måste stärkas.

Hyvät kuulijat,

Suomea on kehitettävä avoimena kansalaisyhteiskuntana, kansanvaltaisena markkinataloutena ja sosiaaliseen vastuuseen nojaavana hyvinvointiyhteiskuntana. Sivistyksestä huolehtiminen on tärkeä tuotantotekijä. Teollisuutemme sodanjälkeinen menestys ei ole perustunut pelkkään raaka-aineeseen, vaan osaamiseen, korkeatasoisiin tuotteisiin. Näin on oltava jatkossakin.

Vaihtotaseemme vahvistuminen on suurelta osin juuri kehittyneeseen teknologiaan perustuvan viennin ansiota. Huipputeknologian osuus viennistämme on noussut vuosikymmenessä kolminkertaiseksi. Olemme saavuttamassa sillä alueella jopa Ruotsin tason.

Luin viikonvaihteessa ruotsalaista "Affärsvärlden"-lehteä. Siinä kerrotiin ns. elektronisista moottoriteistä, joihin Yhdysvalloissa on innostuttu. Tietokoneguru Bill Gates on saanut presidentti Clintonilta tukea ajatukselleen luoda valtakunnallinen tietoverkko, joka valmiina olisi puhelimen keksimiseen verrattava askel ihmiskunnan hitoriassa.

Tietoverkkoa pitkin voitaisiin siirtää tietoa tekstinä, puheena ja kuvana henkilöltä tai yritykseltä toiselle, yhtä helposti kuin nyt otetaan puheluja. Jacques Delors on sanonut, että myös Euroopassa on välttämätöntä kilpailukyvyn takia investoida "elektronisiin moottoriteihin". Ruotsissa pääministeri Carl Bildt julisti helmikuussa, että Ruotsi "viimeistään vuonna 2010 kuuluu maailman johtaviin informaatioteknolgiaa hyödyntäviin maihin".

Siinä olisi maaotteluhaastetta meillekin.

Kansainvälinen vuorovaikautus, ihmisten, ideoiden ja pääoman liikkuminen maasta toiseen, koulutuksesta ja tutkimuksesta huolehtiminen, luo uusia työpaikkoja ensi vuosituhannelle. Myös koulutuksen tulee olla entistä joustavampaa. On kestämätöntä, että niin monet nuoret puristetaan akateemisella putkitutkinnolla suoraan työttömyyteen. Samaan aikaan kun esimerkiksi elektroniikka-ala potee insinööripulaa.

Yliopistojen ja yritysten yhteistyö on jo nyt tuottanut erinomaisia tuloksia eri puolella Suomea. Muutamat menestytarinat ovat osoittaneet, että mikä tahansa patentoitavissa oleva teollinen keksintö voi ottaa kotipaikkansa myös Suomesta. Juuri tässä on avointen kansainvälisten markkinoiden ja uuden työnjaon siunaus.

Hyvät kuulijat,

Uusi kansainvälinen ympäristömme, Euroopan taloudellinen yhdentyminen, muutokset tuotantotavoissa ja kulutuskäyttäytymisessä, on nähtävä mahdollisuuksina, ei uusina rajoituksina.

Mitä nopeammin vapaudumme vanhoista kaavamaisista ajatuskuluistamme, ennakkoluuloistamme, mitä paremmin meillä on rohkeutta luopua saavutetuista eduista ja kilpailla uusista asemista, sitä rikkaampi ja turvallisempi on Suomen kansan tulevaisuus täällä Euroopan koilliskolkassa.