Suomennos

"Arctic Opportunities" -konferenssin päätöstilaisuus

ja Pohjoisen foorumin johtokunnan kokouksen

avajaistilaisuus Rovaniemellä 15.9.1994

Tasavallan presidentti Martti Ahtisaaren puhe

Näiden päivien tapahtumat Rovaniemellä - "Arctic Opportunities" -konferenssi ja Pohjoisen foorumin johtajien kokous - ovat osoitus pohjoisen ja arktisen yhteistyön liikevoimasta ja käytännöllisyydestä.

Teidän asialistallanne yhdistyvät kansainvälisen yhteistyön menestymisen ainekset: poliittinen johtajuus ja asioidenhoito, uusien ajatusten pohdinta ja riittävän perusrakenteen luominen yhteisiä hankkeita varten. Olemme iloisia, että Rovaniemi, sodan jälkeen tuhkasta jälleenrakennettu kaupunki, on tullut keskukseksi kansainvälisessä yhteistyössä, joka ei kata pelkästään Pohjois-Euroopan vaan koko maapallon pohjoiskalotin.

Meidän pitäessä kokoustamme täällä Barentsin euro-arktisen neuvoston jäsenmaat ja tarkkailijat kokoontuvat samanaikaisesti naapurimaassa Norjassa ottamaan uusia askeleita vasta pari vuotta sitten käynnistyneessä lupaavassa yhteistyössään.

Rakenteidensa ja prosessiensa rikkaudessa tämän päivän arktinen näyttämö on puhuttelevimpia esimerkkejä kylmän sodan päättymisen luomista näköaloista. Jäykkä jako ja hierarkia on väistynyt kansainvälisessä järjestyksessä ja antanut tilaa vapaudelle, luovuudelle ja joustavuudelle.

Arktiksen muutoksessa ratkaisevaa on se, että aloitteita eivät tee vain keskushallitukset vaan pohjoisten alueiden kansat ja instituutiot itse. Asettamalla yhteisille hankkeille tärkeysjärjestyksen ja ryhtymällä työhön niiden parissa Pohjoinen foorumi on lyhyessä ajassa vakiinnuttanut asemansa Arktiksen arkkitehtuurissa.

Siinäkin tapauksessa, että alueellisen yhteistyön uusia muotoja tai instituutioita ovat olleet käynnistämässä keskushallitukset, paikallinen ja alkuperäisväestön osallistuminen ja edustautuminen on varmistettu tavalla, joka on harvinaista kansainvälisessä elämässä. Barentsin alueneuvosto, joka perustettiin rinnakkain Barentsin euro-arktisen neuvoston kanssa, on merkittävä esimerkki tällaisesta poliittisesta innovaatiosta.

Alkuperäiskansojen tärkeä rooli kuuluu erottamattomasti Arktiksen kehitykseen. Edistyksellisten ratkaisujen avulla alkuperäiskansojen edustajia on otettu mukaan ei pelkästään Barentsin neuvoston työhön vaan myös ympäristönsuojelua koskevaan Rovaniemi -prosessiin samoin kuin Pohjoisen foorumin toimintoihin. Tähän suhteeseen sisältyy toinen toiseltaan oppiminen. Perinteisten taitojensa ja tapojensa avulla alkuperäiskansat antavat elintärkeän panoksen Arktiksen kehitykseen ja säilymiseen yhteiskuntana ja taloutena.

Alkuperäiskansojen oikeus päättää ratkaisevasti omasta elämästään perustuu kansainvälisiin normeihin ja moraalisiin periaatteisiin, jotka koskevat vähemmistöoikeuksia ja viime kädessä ihmisoikeuksia. Vaikka pohjoiset maat näyttävät monessa mielessä tietä, paljon jää vielä tehtäväksi. Alkuperäiskansojen aidot ja aktiiviset järjestöt, etenkin Inuit Circumpolar Conference, saamelaisneuvosto ja Venäjän pohjoisten kansojen yhdistykset, ovat tarttuneet tilaisuuteen ja hoitaneet velvollisuutensa ihailtavalla tavalla.

Pyrkimys yhteisiin ratkaisuihin tukahtui kylmän sodan aikana poliittisen ja sotilaallisen vastakkainasettelun alle. Arktisen yhteistyön nopea laajentuminen ei ole kuitenkaan pelkästään kansainvälisen poliittisen muutoksen seuraus; se on vastaus tämän päivän ja huomisen todellisiin ja erityisiin tarpeisiin. Maailmantalouden vallankumoukselliset muutokset ovat haaste arktiselle ekosysteemille, mutta ne tarjoavat myös tilaisuuden elämän tason nostamiseen arktisella alueella.

Oli luonnollista ja merkittävää, että laaja-alaisen arktisen yhteistön läpimurto tapahtui ympäristönsuojelun alalla. Rovaniemi -prosessi on näyttänyt, että herkän ja ainutlaatuisen pohjoisen ympäristön suojeleminen edellyttää alueellista toimintaa. Yhteiset edut yhdistävät arktiset maat, jotka kohtaavat sekä alueen sisällä että ulkopuolella syntyviä ekologisia haasteita.

Pohjoinen kalottialue on tärkeä koko maapallon laajuisesti ympäristön, energian, luonnovarojen ja kuljetusolojen alalla. Pohjoisen merireitin käyttökelpoisuus ja Barentsinmeren öljy- ja kaasuvarojen tutkiminen kuuluvat koko Euroopan tulevaisuuden strategiaan. Tällaisten "megaprojektien" rinnalla otetaan lähialueyhteistyössä ja liike-elämän ja kaupan alalla pieniä askeleita, jotka johtavat Arktiksen tarjoamien mahdollisuuksien parempaan hyödyntämiseen.

Sellaisen Arktisen neuvoston perustaminen, joka toimisi sateenvarjona ja toimintojen koordinoijana - kuten Kanada on ehdottanut - , voisi edistää käytännön yhteistyötä. Tällainen poliittinen instituutio, joka edustaisi maapallon pohjoista kalottialuetta, voisi myös nostaa Arktiksen profiilia maailman politiikan ja talouden markkinoilla.

Suurimpana pohjoisena maana Venäjällä on keskeinen sija kaikissa suunnitelmissa, jotka koskevat arktisten voimavarojen käyttöä ja Arktiksen tulevaisuutta ylipäätään. Tähänastisille kylmän sodan jälkeisille saavutuksille on ollut olennaista, että Venäjä on ollut aktiivisesti mukana arktisessa yhteistyössä.

Geoekonomisesti katsottuna Barentsin alue - yhdessä Itämeren alueen kanssa - on Venäjän portti länteen. Venäjän osallistuminen arktiseen yhteistyöhön on tärkeä osa Venäjän integroitumista Eurooppaan kokonaisuudessaan. Niinpä Venäjän kyky antaa panoksensa taloudellisten ja poliittisten kuilujen kaventamiseen ja uuden Arktiksen luomiseen määräytyy sen sisäisestä uudistuksesta ja rakennemuutoksesta lähtien.

Muutokset kohti regionalismia arktisella alueella ovat oikeansuuntaisia, jos ne tuottavat yhden tärkeän tuloksen: ihmisten toiminnan ja poliittisten rakenteiden paremman yhteensopivuuden. Silloin instituutiot vastaavat kansojen ja niiden kulttuurien todellisia tarpeita ja pyrkimyksiä. Niiden ääni, joita päätökset koskevat, pääsee kuuluville. Lyhyesti sanottuna päätöksenteon laatu paranee kaikilla tasoilla - tämän tavoitteenhan Pohjoinen foorumi on usein tuonut julki.

Vallankäytön oikeutus on politiikan perimmäinen mitta. Se määrää niiden instituutioiden ja foorumien toimintakyvyn, joilla päätöksiä tehdään. Tämä on eräs syy regionalismin tarpeellisuuteen kylmän sodan jälkeisessä maailmanpolitiikassa. Arktiksesta voi tulla mallialue, alueellisen yhteistyön menestystarina.

Alueiden keskeisen merkityksen kasvu johtuu valtion ja valtion ympärille muodostuneen hierarkian kriisistä kansainvälisissä suhteissa. Valtiot ja alueet voivat kuitenkin täydentää toisiaan. Alueet voivat syntyä ylhäältä alaspäin, hallitusten aloitteesta, ja ne voivat nousta alhaalta ylöspäin, poikkikansallisten paineiden tuloksena.

On tärkeätä havaita, että tämän päivän regionalismi on uudenlaista alueellisuutta. Se ei ole pelkästään rationaalinen vastaus markkinoiden vaatimuksiin. Regionalismia ajaa eteenpäin myös politiikka ja sen mukana historialliset tunnukset. Ei ole sattuma, että aatteelliset lähtökohdat Itämeren alueelle on haettu neljännen- ja viidennentoista vuosisadan Hansan kauppaliitosta ja Barentsin alueelle kahdeksannen- ja yhdeksännentoista vuosisadan Pomorian kaupasta. Ei ole sattuma, että unohdetut tai alistetut kansalliset vähemmistöt löytävät regionalismista ohjelman uudelle nousulleen poliittisina toimijoina.

Suomi on pohjoinen maa. Suomi on myös eurooppalainen maa. Liittyessään Euroopan unioniin - mikä joskus suomalaisessa keskustelussa ilmaistaan väärin "liittymisenä Eurooppaan" - Suomi ei menetä pohjoista identiteettiään, päin vastoin, siitä tulee yksi sen unionipolitiikan voimanlähteistä.

Suomen liittyessä jäseneksi Euroopan unioni saa yhteisen rajan Venäjän kanssa. Suomen, Ruotsin ja Norjan liittyessä yhdessä unioniin sen pinta-ala kasvaa puolella. Laajentumisen jälkeen unioni, joka on tähän asti ollut lähinnä keskieurooppalainen ja välimerellinen, saa pohjoisen ulottuuden.

Unioni ei saa pohjoista ulottuvuutta pelkästään geopoliittisessa tai geoekonomisessa mielessä. Pohjoismaiden tullessa jäseneksi unioni sitoutuu poliittisesti vahvemmin pohjoiseen suuntaan. Unioni on läsnä alueellisissa instituutioissa, ei pelkästään komission kautta vaan laajemmin myös jäsenmaiden kautta.

Suomen politiikkana unionissa on saada integraatio tukemaan regionalismia voimana, joka edistää vakautta ja muutosta Pohjois-Euroopassa.

Olemme vakuuttuneita, että puhumme tärkeiden vaatimusten puolesta. Laajentuneen unionin on otettava huomioon uudet pohjoisen vaatimukset, muutoin sen yhteinen politiikka ei ole täysimittaista eikä tasapainoista. Toisaalta laajentuminen pohjoiseen antaa unionille ja kaikille sen jäsenmaille uusia mahdollisuuksia vakauden edistämiseen ja yhteistyön luomiseen itäänpäin, mikä on niiden yhteisen edun mukaista.

Unionin panos alueelliseen yhteistyöhön nojautuu ennen muuta sen yhteisten voimavarojen saatavuuteen. Siirtymämaissa unioni nähdään laajalti taloudellisen ja teknisen avun lähteenä. Unioni voi myös tarjota johtamismalleja samoin kuin sääntöjä ja normeja taloudelliselle ja ympäristöyhteistyölle. Loppujen lopuksi unionin jäsenet toimivat oman hyvinvointinsa ja turvallisuutensa hyväksi.

Itämeren alueen yhteistyössä unioni on jo vahva toimija, joka tukee riitojen rauhanomaista ratkaisua ja hyvien naapuruussuhteiden kehittämistä Venäjän ja Baltian maiden välille. Unioni jatkaa tätä politiikkaa vakaussopimushankkeen kautta ja ETYKin puitteissa.

Barentsin yhteistyössä unioni on ymmärrettävästi pitänyt matalampaa profiilia. Tiedämme Suomessa hyvin, että Euroopan unionin tuleva rooli Barentsin alueella riippuu suuresti jäseninä olevien pohjoismaiden sitoutumisesta asialle ja niiden toimintakyvystä. Toinen ratkaiseva tekijä on se, missä määrin Venäjä nähdään unionin jäsenten keskuudessa esteenä ja missä määrin mahdollisuutena, missä määrin avun vastaanottajana ja missä määrin yhteistyökumppanina.

Ongelmien luonteen ja Venäjän keskeisen aseman vuoksi kasvaminen yhteen muun Euroopan kanssa on todennäköisesti suurempi haaste Barentsin alueella kuin Itämeren alueella.

Barentsin alueella Venäjä on hallitseva osapuoli tai ainakin toinen napa useimmissa yhteistyöhankkeissa. Venäjän liittovaltiorakenteen ja taloushallinnon samoin kuin yksityisen sektorin asianmukainen toiminta on tarpeen niin pienten kuin suurtenkin hankkeiden onnistumiselle.

Euroopan unionin läsnäolo muuttaa näyttämön symmetrisemmaksi Barentsin alueella. Pohjoisessa politiikassaan unioni toimii tehokkaana ja yhdenvertaisena taloudellisena voimana Venäjän rinnalla. Sen lisäksi kahdenväliset prosessit tarjoavat lisää liikevoimaa pohjoiselle yhteistyölle Venäjän kanssa. Tällaiselle poliittiselle perustalle voidaan rakentaa Venäjän ja Euroopan unionin välinen menestyksellinen kumppanuus.

Edessä olevat tehtävät pohjoisessa ovat herkulesmaisia; ydinturvallisuus, ympäristö, öljy- ja kaasuvarat, vaihtoehtoinen merireitti kaukoitään. Ne vaativat valtaisia resursseja ja niiden toteuttaminen vie pitkän ajan, alkaen poliittisen tietoisuuden luomisesta ja taloudellisen, teknisen ja oikeudellisen perusrakenteen kehittämisestä - kaikki kysymyksiä, jotka ovat asialistalla Rovaniemellä.

Euroopan unionin kyky tehokkaan pohjoisen ja arktisen roolin omaksumiseen riippuu voimavaroista mutta myös kannustimista ja vaikuttimista. Olemme Suomessa vakuuttuneita siitä, että tällaisen roolin edellytykset ovat olemassa. Unioni näkee arktisen pohjoisen alueen olennaisena osana Eurooppaa ja meneillään olevaa Euroopan muutosta. Euroopan unionista tulee pohjoinen tekijä.