Suoraan sisältöön

Tasavallan presidentti Sauli Niinistön puhe diplomaattipäivällisillä Helsingin kaupungintalolla 29.4.2014 - Suomen tasavallan presidentti

Suomen tasavallan presidentti
Kirjasinkoko_normaaliKirjasinkoko_suurempi
Puheet, 29.4.2014

Tasavallan presidentti Sauli Niinistön puhe diplomaattipäivällisillä Helsingin kaupungintalolla 29.4.2014

Muutosvarauksin, puheen kieli englanti

Tämä on kolmas kerta kun saan puhua tämän kunnianarvoisan yleisön edessä. Kolmas kerta toden sanoo, ja voin todellakin sanoa olevani vaikuttunut aktiivisesta otteestanne asemapaikassanne Helsingissä. Kuten viime aikojen tapahtumat ovat taas osoittaneet, on diplomaattinen kanssakäyminen yhä arvossaan. Sen perusmetodi on inhimillinen kanssakäyminen; keskusteleminen ja kuunteleminen sekä rakentava vuorovaikutus. Tässä suhteessa Helsingin diplomaattiyhteisö on vertaansa vailla ja onkin aina ilo saada keskustella kanssanne.

Nuo juuri mainitsemani viime aikojen tapahtumat viittaavat tietenkin Ukrainan kriisiin. Tämä kriisi ja - uskoakseni on syytä avoimesti sanoa - ennen muuta Venäjän toiminta on nopeassa tahdissa asettanut eurooppalaisen turvallisuusjärjestyksen kovien paineiden ja eroosion alaiseksi.

On myönnettävä, että näköalat ovat synkät. Tutut ja jo vakiintuneet kollektiivisen turvallisuuden mekanismit eivät onnistuneet estämään tämän kriisin syntyä ja eskaloitumista. Toistaiseksi kriisiä ei myöskään ole onnistuttu palauttamaan uskottavasti neuvottelupöytään eli sinne, minne kriisit kuuluisivat. Kriisi vain jatkuu ja saa yhä uutta sisältöä, johon kuuluvat yhä vastenmielisemmät piirteet kuten katoamiset, murhat ja vaikkapa Etyjin tarkkailijoiden vangitseminen.    

Kansainvälisen yhteisön edessä onkin nyt vakava haaste Euroopassa. Ukrainan kriisin eskaloituminen on saatava pysäytettyä ja sitä on voitava käsitellä tehokkaasti neuvottelupöydässä. Tämä on EU:n ja tietenkin myös Suomen politiikan lähtökohta.

Mikäli tässä onnistutaan, on parhaimmillaan mahdollista, että kriisin vaikutukset Euroopan turvallisuuteen jäävät rajoitetuiksi – vakaviksi, mutta rajoitetuiksi. Tämä antaisi ajan mittaan mahdollisuuden myös korjata rikkimennyttä ja luoda vahvempaa turvallisuutta. Minun on mahdotonta uskoa, etteikö tämä olisi kaikkien Euroopan valtioiden ja niiden kansalaisten kannalta paras ja kestävin vaihtoehto.

Joka tapauksessa ollaan ison valinnan edessä: hallitaanko kriisiä vai annetaanko kriisin hallita meitä? Korostan, että jos eskalaatio jatkuu ja tilanne vain pahenee, mennään väistämättä kohti jälkimmäistä – kohti avointa konfliktia ja syvää epävakautta. Tällaisten kehityskulkujen ja niiden seurausten hallittavuus on illuusio, johon kenenkään ei kannata uskoa.

Ukrainan kriisin ratkaisu tulee mittaamaan sen osapuolien, ja meidän muidenkin, viisauden ja kypsyyden. Tarvitaan sekä aitoa vuoropuhelua että aitoa pyrkimystä kriisin pysäyttämiseen. Ja tätä tarvitaan nopeasti.

* * *

Ukrainan kriisin ratkaisu ja Euroopan turvallisuusjärjestyksen varmistaminen on tärkeää myös laajemmista syistä. Se on tärkeää siksi, että meillä ei yksinkertaisesti olisi varaa vain käpertyä hoitamaan –  tai toistamaan – ikään kuin viime vuosisadan kysymyksiä. Olisi uusiakin, niitä tämän vuosisadan kysymyksiä.
On nimittäin selvää, että globaali muutos taloudessa, teknologiassa tai ilmastossa ei suinkaan jää odottamaan tämän kriisin selviämistä. Tämä laajempi murros jatkuu ja vaatii meiltä yhä enemmän. Kyse ei ole vain taloudellisen voiman ja väestön keskittymisestä nouseviin talouksiin ja uusiin maanosiin. Kyse on koko maapallon, elinympäristömme, kestävyydestä ympäristöllisten ja väestöllisten tekijöiden valossa. Kyse on myös yhteiskuntien sisäisestä koheesiosta tilanteessa, jossa teknologinen vallankumous robotteineen jakaa jälleen työt uudelleen.

Yhtä lailla selvänä pidän sitä, että sen paremmin kansakunnan kokoisia kuin ihmiskunnan yhteisiäkään haasteita on mahdotonta ratkaista nollasummapelillä tai eristäytymällä. Verkottuva ja kansainväliseen työnjakoon osaa ottava talous on ainut tie kestävään vaurauteen ja myös valtiolliseen menestykseen. Avoimuuteen ja yhteisiin kestäviin ratkaisuihin tähtääminen on välttämätöntä. Nämä lainalaisuudet pätevät meihin kaikkiin, vaikka paikoin toisenlaiset valinnat näköjään saattavat houkuttaa.

Tiivistetysti: meidän pitäisi voida hoitaa akuutit kriisit, kuten Ukrainan tilanne. Sen itsensä takia, mutta myös siksi, että vielä sitäkin isommat, pitkäkantoisemmat kysymykset vaativat voimakasta huomiota kansainväliseltä yhteisöltä. Tätä isoa kuvaa meillä ei olisi varaa unohtaa. Me olemme kaikki osa sitä.

* * *

Lupasin teille viime vuonna kertoa hieman Kultaranta-keskusteluista. Olette varmaan siellä käydyistä keskusteluista jo kuulleet muissa yhteyksissä useasti. Sen kuitenkin haluan sanoa, että sanonta suomalaisten taidosta vaieta usealla kielellä ei pidä paikkaansa. Aiomme siis jatkaa viime vuonna alkaneita turvallisuuspolitiikkaa käsitteleviä keskusteluja Naantalissa kesäkuun alussa. Maailma ympärillämme on muutoksessa, emmekä aio seisoa toimettomana vaan jatkamme keskustelua ulko- ja turvallisuuspolitiikasta.

Sen sijaan olen tietoinen siitä, että ruokailuvälineet pöydillänne ovat olleet toimettomina jo liiankin pitkään. Sallikaa minun siis lopuksi kiittää ja toivottaa hyvää jatkoa menestyksekkäälle yhteistyöllemme. Odotan yhdessä kansliani ja ulkoasiainministeriön kanssa tämän hyödyllisen perinteemme jatkamista myös tulevaisuudessa.
Kiitos!

Tulosta
Tämä dokumentti

Päivitetty 29.4.2014

© Tasavallan presidentin kanslia Mariankatu 2, 00170 Helsinki, puh: (09) 661 133, Fax (09) 638 247
   Tietoa verkkopalvelusta   webmaster[at]tpk.fi